Neljä yleisperiaatetta
Lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteet ovat erityisen merkityksellisiä sopimuksen toimeenpanossa ja tulkinnassa. Yleisperiaatteet koskevat syrjimättömyyttä, lapsen edun ensisijaisuutta, lapsen oikeutta elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen sekä lapsen näkemyksen kunnioittamista.
Yleisperiaatteet
YK:n lapsen oikeuksien komitea on nimennyt neljä sopimuskohtaa yleisperiaatteiksi. Ne tulee ottaa huomioon kaikkien sopimuskohtien tulkinnassa.
Yleisperiaatteita ovat:
- syrjinnän kielto (2 artikla)
- lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla)
- lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla)
- lapsen näkemyksen kunnioittaminen (12 artikla).
Syrjinnän kielto, oikeus elämään ja lasten oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti on sisällytetty myös Suomen perustuslakiin. Lapsiasiavaltuutettu on esittänyt, että myös lapsen edun ensisijaisuus tulisi sisällyttää perustuslain perusoikeussäännöksiin.
Syrjinnän kielto
Kuten muutkin ihmisoikeussopimukset, myös lapsen oikeuksien sopimus perustuu käsitykseen jokaisen yhtäläisestä ihmisarvosta. Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan mukaan valtioilla on velvollisuus taata sopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista erottelua.
Samat oikeudet kuuluvat siis kaikille lapsille, eikä lasta saa syrjiä esimerkiksi ihonvärin, sukupuolen, kielen, uskonnon, varallisuuden tai vammaisuuden perusteella. Lasta ei saa syrjiä myöskään hänen vanhempiensa (tai muiden huoltajiensa) ominaisuuksien perusteella. Valtioilla on velvollisuus sekä toimia syrjintää vastaan että edistää aktiivisesti yhdenvertaisuutta.
Lapsen oikeuksien komitean mukaan valtioiden tulee myös pyrkiä aktiivisesti tunnistamaan sellaiset lapsiryhmät, joiden oikeuksien toteutuminen voi vaatia erityisiä toimenpiteitä.
Lapsen edun ensisijaisuus
Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artikla velvoittaa harkitsemaan lasta tai lapsia koskevassa päätöksenteossa aina ensisijaisesti lapsen edun. Periaatetta tulee noudattaa sekä yksittäistä lasta että lapsia ryhmänä koskevissa päätöksissä. Vaikka lapsen etu on aina harkittava, se ei kuitenkaan ole kaikessa määräävä tekijä.
Lapsen edun määritelmä saa sisältönsä lapsen oikeuksista. Lapsen etua arvioitaessa on huomioitava kaikki lapsen oikeudet, eikä sopimuksesta voi poimia vain mieleisiään tai omaa näkemystä tukevia artikloja. Lapsen edun arviointi ja määrittely edellyttää hyvää lapsen oikeuksien tuntemusta.
Miten lapsen etua tulkitaan
Lapsen etua arvioidaan aina tilannekohtaisesti ja arviointiin sisältyy aina tulkintaa. Tutkimustieto tukee arviointia. Kun lapsen etua arvioidaan, on huomioitava myös lapsen tai lasten omat näkemykset (ks. lapsen näkemyksen kunnioittaminen).
Lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut, ettei lapsen etua saa koskaan käyttää perusteena kieltää lapselle sopimuksessa turvattuja oikeuksia. Esimerkiksi lapsen ihmisarvon kanssa ristiriidassa olevia tai lapsen oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen loukkaavia käytäntöjä, kuten ruumiillista kurittamista, ei missään tilanteessa voida määritellä lapsen edun mukaiseksi.
Komitea on tunnistanut, että lapsen edun käsitteen joustavuus altistaa sen vääristelylle. Jopa hallitukset ovat käyttäneet käsitettä väärin perustellessaan sillä esimerkiksi rasistisia poliittisia toimia. Käsitteen väärinkäyttöön voivat syyllistyä joskus myös huoltajuuskiistoissa omaa etuaan puolustavat vanhemmat tai ammattilaiset, jotka laiminlyövät lapsen edun arvioimisen.
Oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen
Lapsen oikeuksien sopimuksen 6 artikla takaa lapselle perustavanlaatuisen oikeuden elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti. Oikeus elämään on kaikista ihmisoikeuksista perustavin: ilman sitä ei muillakaan ihmisoikeuksilla ole merkitystä. Oikeus sisältää paitsi kiellon tappaa, myös sen, että elämän perusedellytysten puuttuminen loukkaa oikeutta elämään.
Lapsen oikeuksien komitean mukaan “kehitys” on ymmärrettävä kokonaisvaltaisena käsitteenä, johon sisältyy lapsen fyysinen, psyykkinen, hengellinen, moraalinen ja sosiaalinen kehitys ja koko lapsen oikeuksien sopimuksen sisältö. On tärkeä tunnistaa, että kehittymisessä ei ole kyse vain lapsen valmistamisesta aikuisuutta varten, vaan valtioiden tulee aktiivisesti järjestää olosuhteet, jotka tukevat lapsuutta ja lapsen kehitystä juuri hänen tämänhetkisessä elämässään.
Lapsen näkemyksen kunnioittaminen
Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artikla takaa lapselle oikeuden ilmaista näkemyksensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Tämä oikeus on sekä yksittäisellä lapsella että lapsilla ryhmänä. Lapsen oikeuksien komitea muistuttaa, että ”lapsia koskevat asiat” on ymmärrettävä ja tulkittava laajasti.
Lapsen näkemyksen selvittäminen on myös osa lapsen edun arviointia (ks. lapsen edun ensisijaisuus). Lapsen näkemys tulee selvittää ja sille on annettava lapsen iän ja kehitystason mukainen painoarvo, jota tulee arvioida tapauskohtaisesti.
Lapsen tulee saada kulloisestakin asiasta riittävät tiedot, jotta hän voi muodostaa näkemyksensä. Lapsella ei kuitenkaan ole velvollisuutta ilmaista näkemyksiään, vaan lapsi voi myös valita olla käyttämättä tätä oikeuttaan.
Lapsen oikeuksien komitea muistuttaa, että sopimusvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että oikeus ilmaista näkemyksensä toteutuu myös sellaisten lasten kohdalla, joiden voi olla eri syistä vaikeaa tuoda näkemyksiään esiin. Esimerkiksi vammaisille lapsille pitää järjestää tarvittavat viestintävälineet, jotka auttavat heitä ilmaisemaan näkemyksensä, ja auttaa heitä käyttämään niitä.
Lasten näkemysten huomioiminen vaikuttaa myönteisesti lasten itsetuntoon ja kannustaa osallistumaan yhteisten asioiden käsittelyyn. Lapsi, jota arjessa kuullaan, rohkenee kertoa, jos aikuiset kohtelevat häntä huonosti – lasten näkemysten vakavasti ottaminen on siis myös keino suojella lapsia.
Neljän yleisperiaatteen artiklat:
6 Artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella lapsella on synnynnäinen oikeus elämään.
2. Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti.
Lapsella on oikeus mahdollisimman hyvään elämään. Valtion täytyy huolehtia, että lapset saavat kasvaa mahdollisimman hyvissä oloissa.
2 Artikla
- Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.
- Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.
Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Ketään ei saa syrjiä.
12 Artikla
1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
2. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.
Lapsella on oikeus sanoa mielipiteensä asioista, jotka koskevat häntä itseään. Aikuisten täytyy selvittää lasten mielipide ennen kuin he päättävät lapsen asioista. Lapsen mielipide tulee ottaa huomioon päätöksissä hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Aikuisten täytyy selittää päätökset lapselle niin, että hän ymmärtää ne mahdollisimman hyvin.
1 Artikla
Tässä yleissopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin.
Jokainen alle 18-vuotias on lapsi.
