”Koulupoissaolot alkoivat yläkoulussa. Vanhempien riitaisa avioero vaikutti nuoren mielialaan. Poissaolojen myötä tyttö alkoi etääntyä kavereista ja kärsiä ahdistuneisuudesta. Kouluakäymättömyys johti lopulta laitossijoitukseen kesken lukuvuotta. Uudessa koulussa huolestuttiin puuttuvista suorituksista. Poissaoloja oli yli 400. Mietin, onko nyt oikea hetki puhua tekemättömistä koulutöistä, vai tulisiko pysähtyä juurisyiden äärelle.”
– Erityisopettaja
Kun kohdalle osuu kriisi, kiire lakkaa
Koulu on yksi tärkeimmistä suojaavista tekijöistä sijoitetun lapsen elämässä. Se kutsuu tavalliseen arkeen. Kesken lukuvuotta uuteen sijaishuoltopaikkaan ja kouluun siirtyminen on haastavaa. Alkuun liittyy usein tiedonsiirron hitautta, koulunkäynnin katkoksia ja lapsen tarpeisiin vastaavan tuen puutetta.
Ammattilaisilla on kiire. Kalenterit huohottavat. Päätöksiä tehdään lasta kuulematta. Sijoitetun lapsen osallisuus ja oikeus oppia jäävät toteutumatta. Tarvitsemmeko järkyttäviä tapahtumia ja kriisejä ennen kuin lapsi tulee näkyväksi? Kriisi pysäyttää ja voi saada tarkastelemaan uudelleen arvojamme ja toimintatapojamme. Jos ravistelemme systeemiä, kaikki saattaa muuttua.
Tuskastumisesta dialogiin
Dialogisuudesta puhutaan paljon, mutta näkyykö se tavoissamme toimia? Tuskastummeko vai uskaltaudummeko avoimeen dialogiin, jossa ei ole valmiita ratkaisuja, vaan ratkaisuvaihtoehdot synnytetään yhdessä? Dialogi edellyttää toisten arvostamista. On myös oltava valmiutta muuttaa omia näkemyksiä.
Dialogi kutsuu yhteistyöhön sekä erilaisten näkökulmien ja vaihtoehtojen tarkasteluun. Kun lapsi saadaan yhteyteen aikuisten kanssa, siitä seuraa yleensä hyvää. Oppilas voi sitoutua ratkaisuihin, kun hän on saanut olla niitä miettimässä. Muutos on mahdollista, kun sanat muuttuvat teoiksi. Se voi tarkoittaa tavoitteiden pilkkomista oppilaan toimintakyvyn kokoisiksi askelmiksi. Osallisuus kannattelee toivoa ja synnyttää motivaation toimia yhteisen tavoitteen suuntaisesti.
Askelmerkit onnistuneeseen yhteistyöhön
Koulun ja lastensuojelun yhteistyössä on tärkeää, että tarvittava tieto siirtyy ketterästi lapsen verkoston sisällä. Ammattilaisten on oltava tietoisia omista vastuistaan ja tunnettava toistenkin työkenttää. Keskiössä ovat oppilaan vahvuudet ja tarpeet. Onnistunutta koulupolkua rakennetaan systeemisesti verkoston tuella. Tukitoimien vaikuttavuuden seuranta edellyttää säännöllisiä tapaamisia. Rohkaisevia tuloksia on saatu Sisukas-toiminnasta, joka on auttanut sijoitettuja lapsia kiinnittymään kouluun. Yhtenäisten toimintatapojen käyttöönotto takaisi kaikille tasavertaiset mahdollisuudet oppia.
”Sisukas-toiminnassa aloimme rakentaa luottamussuhdetta oppilaaseen ja kartoittaa hänen tilannettaan ja tarpeitaan. Verkostopalaveriin koottiin lapsi, vanhemmat ja keskeiset toimijat. Koulunkäynti aloitettiin laitokseen annettuna yksilöopetuksena. Vähitellen siirryttiin klinikkaopetukseen ja osa aineista opetettiin lähikoulussa. Puolessa vuodessa tyttö oli valmis siirtymään yleisopetukseen laaja-alaisen erityisopettajan tuella.”
– Erityisopettaja
- Lapsen oikeuksien viestinnän teema vuonna 2024 on lapsen oikeus oppimiseen. Lue lisää teemasta.