Asiantuntijakirjoitus: Enemmän lasten ja nuorten osallisuutta lastensuojeluun

Lastensuojelun sijaishuollon menneisyyden (v. 1937-1983) epäkohtia kartoittanut selvitys korosti lapsen kuuntelemisen tärkeyttä. Monet epäkohdat ja ikävät tapahtumat olisi voitu välttää, jos lapsilta ja nuorilta itseltään olisi kysytty ja heidän kertomaansa uskottu. Selvitys myös vahvisti käsitystä tehokkaan ja riittävän viranomaisvalvonnan merkityksestä lastensuojelussa.

Monet asiat ovat muuttuneet sijaishuollossa vuosien myötä paremmiksi, mutta työsarkaa riittää edelleen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus, perustuslaki ja lastensuojelulaki takaavat lapselle ja nuorelle oikeuden ilmaista näkemyksensä häntä koskevissa asioissa. Oikeudelle ei ole ikärajaa ja se koskee kaikkia lapsia ja nuoria ilman syrjintää. Lähtökohtana on luottamus lapsen kyvykkyyteen ilmaista mielipiteensä. Tämän oikeuden toteutumisessa lastensuojelussa on kuitenkin puutteita.

Lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja nuorten kokemusten mukaan lapsilla ja nuorilla ei ole riittävästi tietoa siitä, mitä tehdä tai keneen ottaa yhteyttä, jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi tai oikeuksiaan loukatun. Oma vastuusosiaalityöntekijä on tärkeä ihminen lapsen oikeuksien valvojana, mutta heillä ei ole läheskään aina tarpeeksi resursseja tavata lapsia ja nuoria kylliksi.

Hyvätkään rakenteet lasten ja nuorten osallistumiseen eivät ole riittäviä vaan niiden lisäksi merkitystä on ammattilaisten asenteilla ja vuorovaikutustaidoilla. Osallisuus merkitsee valmiutta kohdata lapsi vuorovaikutuksessa. Tärkeää on, että ammattilaiseen voi luottaa ja hänelle voi kertoa asioitaan. Lapselle tai nuorelle tulee myös syntyä tunne asioiden etenemisestä ja vaikuttamismahdollisuuksista. Jos lapselle jää kokemus, ettei aikuinen oikeasti kuuntele häntä tai hänen mielipiteillään ei ole merkitystä, se murentaa uskoa omiin mahdollisuuksiin ja vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.

Lasten ja nuorten osallisuuden turvaaminen ei ole puuhastelua, jota toteutetaan, jos siihen sattuu olemaan aikaa ja kiinnostusta. Siitä huolehtiminen on ammattilaisten velvoite. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ravisuttavassa sote-uudistuksessa tarvitaan lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden tietoa ja taitoa kehittämään ja vahvistamaan lasten ja nuorten osallisuutta lastensuojelussa sekä kiinnittämään kokemusasiantuntijuus lastensuojelun rakenteisiin.

Ilman lasten ja nuorten osallisuutta ei voida taata riittävän oikeusturvan toteutumista lastensuojelussa.

Minna Kallio, projektikoordinaattori/kokemusasiantuntija, Osallisuuden Aika ry

Susanna Hoikkala, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto

Kati Palsanen, kehitysjohtaja, SOS-Lapsikylä