Ekaluokkalainen Maija istuu pulpetissa ja jännittää omaa vuoroaan. Opettaja on pyytänyt jokaista lasta kertomaan vanhempiensa päivästä. Kädet hikoavat ja Maija miettii, mitä sanoa. Hän muistaa, kun päiväkodin aamupiirissä kertoi siitä, että isä on vankilassa ja kuinka iloinen hän oli, kun oli päässyt tapaamaan isää. Maija muistaa myös kertomisen ikävät seuraukset: hän ei saanut sen jälkeen enää yhtään kutsua ystävien syntymäpäiville.
Nyt Maijalla on kavereita, mutta isän vankeuden peitteleminen on raskasta. Joskus hän kokee itsensä ulkopuoliseksi, kun muut puhuvat kivoista hetkistä ja harrastuksistaan isien kanssa.
Maija on yksi niistä tuhansista lapsista, joiden arkeen vanhemman vankeus vaikuttaa, mutta joita ei tunnisteta palveluissa tai yhteisöissä, sillä heidän tilanteistaan ei tiedetä tarkemmin. Vankien määrä on kasvanut ja siksi myös lapsia, joita vanhemman vankeus koskettaa, on aiempaa enemmän.
Kansainvälisesti tilanne on samankaltainen. Tutkimuksessa puhutaankin näkymättömistä lapsista. Vaikka lapsi ei ole syyllinen vanhempansa rikoksiin, vanhemman tuomio voi vaikuttaa hänen elämäänsä merkittävästi. Lapsi menettää arjen vanhempansa kanssa. Lisäksi tuomio voi tarkoittaa lapselle muuttoja, vankilavierailuja, taloudellista huolta ja häpeää. Siksi myös kuulumattomuutta joukkoon.
Lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artikla edellyttää, että oikeuksien toteutuminen ei saa olla riippuvaista lapsen vanhempien tilanteesta, eikä lasta saa syrjiä tai rangaista vanhemmasta johtuvista syistä. Silti Maijan kokemus ulossulkemisesta saa hänet pohtimaan, kannattaako asiasta kertoa opettajalle ja luokkakavereille. Huoli leimatuksi tulemisesta voi vaikuttaa siten, että lasta kielletään kertomasta vanhemman vankeudesta perheen ulkopuolelle. Vaikeneminen ei ole vain perheen valinta – se on reaktio yhteiskunnan asenteisiin. Maija ja muut samassa tilanteessa olevat lapset voidaan joskus nähdä riskinä toisille lapsille tai jopa tulevina rikollisina.
Vankeuden ajatellaan usein koskettavan muita ihmisiä kuin omaa lähipiiriä tai yhteisöä. Lähelläsi voi kuitenkin olla joku, joka salaa asiaa. Lapset, joiden vanhempi on vankilassa, tarvitsevat samoja asioita kuin kaikki lapset: ystäviä, turvallisia aikuisia ja mahdollisuuden olla osa yhteisöä. Kuuluminen joukkoon on lapsen perusoikeus ja tärkeää meille kaikille.
Erityinen elämäntilanne ei saa estää tavanomaista lapsuutta, mutta samanaikaisesti Maijalla on oikeus tarvitsemaansa tukeen hankalassa elämäntilanteessa. Kuka aikuinen auttaisi Maijaa pohtimaan siitä, kenelle vanhemman vankeudesta kannattaa kertoa ja millaisia tunteita siihen liittyy? Miten me Suomessa voimme taata tuen kaikille niille lapsille, joita vanhemman vankeus koskettaa? Jokainen lapsi ansaitsee tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään silloinkin, kun hänen vanhempansa on vankilassa.
Kirjoittajat:
Essi Julin, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Anastasia Lapintie, vastaava asiantuntija, lapsi- ja läheistyö, Rikoksettoman elämän tukisäätiö
Rosi Enroos, yliopistonlehtori, lapsi- ja perhesosiaalityön dosentti, Tampereen yliopisto
Enroos ja Julin työskentelevät VaVa-hankkeessa, jossa tutkitaan vankeuden varjossa elävien lasten ja vanhempien perhesuhteita ja palvelutarpeita sekä kehitetään tutkimukseen perustuvia käytäntöjä ja laadukkaita palvelupolkuja vankien lapsille ja perheille. RETSin lapsi- ja läheistyön Lapintie toimii tutkimushankkeen tärkeänä yhteistyökumppanina.
Katso lisää aiheesta: Vankien lapset -YouTube-video
