YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Suomessa sopimus on ollut voimassa vuodesta 1991. Lapsen oikeuksien sopimuksella on ollut keskeinen vaikutus siihen, että lapset nähdään paitsi erityisen suojelun kohteena myös aktiivisina toimijoina ja oikeuksien haltijoina.
Lapsen oikeuksien sopimuksen 30-vuotisjuhlavuoden kansallisena teemana on lapsen oikeus olla oma itsensä. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen. Jokaisen ihmisen persoonallisuuden ja identiteetin kunnioittaminen kuuluu ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien ja ylipäätään ihmisyyden ytimeen.
YK:n lapsen oikeuksien komitea korostaa, että lasten ja nuorten tarpeiden ilmeneminen riippuu monista erilaisista henkilökohtaisista, henkisistä, sosiaalisista ja kulttuurisista tekijöistä ja myös lapsen kehittyvistä valmiuksista. Lapset ovat yksilöitä ja heidän tilanteensa ja tarpeensa ovat erilaisia, mikä on otettava huomioon lasten oikeuksia toteutettaessa.
Lapsen oikeuksien sopimuksesta on nostettu neljä sopimuskohtaa yleisperiaatteiksi, jotka tulee ottaa huomioon jokaisen sopimuksessa turvatun oikeuden kohdalla. Yleisperiaatteet ovat 1) syrjinnän kielto, 2) lapsen edun ensisijaisuus, 3) lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen sekä 4) lapsen oikeus tulla kuulluksi ja hänen näkemystensä kunnioittaminen. Lapsen identiteetin ja persoonallisuuden kehittymiselle ja kunnioittamiselle näiden yleisperiaatteiden toteutuminen on olennaisen tärkeää.
Syrjintä on syvä loukkaus lapsen persoonallisuutta ja identiteettiä vastaan. Syrjintä mitätöi lasta sellaisena kuin hän on. Syrjintää voi tapahtua monella eri perusteella. Syrjintäperusteita voivat olla esimerkiksi lapsen tai hänen vanhempiensa ihonväri, sukupuoli, kieli, uskonto, poliittiset tai muut mielipiteet, kansallinen, etninen alkuperä, varallisuus, terveydentila, vammaisuus, syntyperä tai seksuaalinen suuntautuminen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyssä on vuonna 2017 selvitetty syrjivän kiusaamisen yleisyyttä. 19 prosenttia alakoululaisista, 24 prosenttia yläkoululaisista, 11 prosenttia lukiolaisista ja 13 prosenttia ammattiin opiskelevista on kiusattu ulkonäön, sukupuolen, ihonvärin tai kielen, vammaisuuden, perheen tai uskonnon vuoksi koulussa tai vapaa-ajalla. Syrjivää kiusaamista on kokenut yli 40 prosenttia kodin ulkopuolelle sijoitetuista, toimintarajoitteisista ja ulkomailla syntyneistä nuorista.
Lapsen edun käsitteellä on tarkoitus varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen ja lapsen kokonaisvaltainen kehitys. Lapsen etu muodostuu lapsen oikeuksien kokonaisuudesta. Lapsen etu on määriteltävä tapauskohtaisesti kyseessä olevan lapsen tai lasten tilanteen, olosuhteiden ja tarpeiden mukaisesti. Lapsen persoonallisuus ja identiteetti on otettava huomioon lapsen edun arvioinnissa. Lapsen edun selvittämisessä keskeisessä asemassa on lapsen näkemysten kuuleminen ja huomioon ottaminen.
Lapsella tulee olla mahdollisuus ilmaista näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Oikeus koskee sekä yksittäistä lasta että lapsiryhmää, kuten esimerkiksi päiväkodin lapsia, koululuokkaa, tietyn kunnan lapsia tai tietyn kunnan vammaisia lapsia. Lapsen näkemysten kunnioittaminen tarkoittaa, että lapsella on oikeus osallistua ja vaikuttaa hänen elämäänsä koskeviin toimiin ja päätöksiin. Lapsen osallistuminen on keino edistää hänen persoonallisuutensa ja identiteettisensä kehittymistä.
Kehittymisessä ei ole kyse pelkästään lapsen valmistamisesta aikuisuutta varten vaan lapselle tulee järjestää olosuhteet, jotka tukevat lapsuutta ja lapsen kehitystä juuri hänen tämän hetkisessä elämässään. Lapsen persoonan, yksilöllisten ominaisuuksien ja identiteetin kunnioittaminen sisältyy myös muihin ihmisoikeussopimuksiin. Esimerkiksi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa sopimuksessa vammaisten lasten kehittyvien kykyjen ja sen kunnioittaminen, että heillä on oikeus säilyttää identiteettinsä, on nostettu yhdeksi sopimuksen yleiseksi periaatteeksi.
Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsuus tulee nähdä ainutlaatuisena ajanjaksona. Lähtökohtana lasten oikeuksien toteutumiselle on ottaa huomioon jokaisen lapsen erityiset kiinnostuksen kohteet, kokemukset ja hänen kohtaamansa haasteet. Jokaiselle lapselle tulee taata kehittymisen mahdollisuudet mahdollisimman täysimääräisesti.