Taidelähtöisen filosofoinnin kautta on mahdollista ilmaista ajatuksia ja tunteita monimuotoisella tavalla ja käsitellä niitä yhdessä muiden kanssa. Elämän suuria kysymyksiä lähestytään ryhmän ikä ja kohderyhmä huomioiden esimerkiksi valmiiden taideteosten tutkimisen, osallistujien oman taideilmaisun, tarinallisuuden, liikkeen ja leikin keinoin. Lastensuojelun piirissä olevien lasten kanssa olemme tutkailleet Ajatusringissä esimerkiksi turvallisuutta, rakkautta ja kotia.

Ohjaan Ajatusringiksi nimeämääni taidelähtöistä filosofointia lapsista senioreihin yhteistyössä esimerkiksi taidemuseoiden, kansalaisopistojen ja järjestöjen, kuten Pesäpuu ry:n kanssa. Ajatusrinki-toiminta perustuu Filosofiaa lapsille eli p4c-menetelmään, jonka peruspilareita ovat yhdessä ajattelu, toiset huomioonottava ajattelu, kriittinen ajattelu ja luova ajattelu.

Mitä on taidelähtöinen filosofointi?

Taidelähtöinen filosofointi eroaa filosofian opetuksesta, jossa keskitytään usein siihen, mitä joku ajattelija on joskus sanonut. Taidelähtöisessä filosofoinnissa ideana on pikemminkin pysähtyä tutkailemaan, millaisia ajatuksia osallistujilla itsellään on johonkin tiettyyn teemaan tai kysymykseen liittyen. Filosofointitoiminnan tavoitteena on iästä riippumatta tukea osallistujia muodostamaan yhteisö, jossa yksilöt tutkailevat filosofisia kysymyksiä ja arvioivat ajatustensa perusteita yhdessä.

Filosofointi tarjoaa mahdollisuuden huomata, jäsentää, selkiyttää, kyseenalaistaa ja uudelleenrakentaa omia ajatuksia. Filosofoidessa voi rikastua toisten näkemyksistä ja oppia ilmaisemaan itseään rohkeammin ja entistä ymmärrettävämmällä tavalla.

Filosofointi on ihmiselle luontaista. Jokainen ihminen on kulttuuritaustasta ja historian aikakaudesta riippumatta ihmettelevä ja kysyvä olento, joka etsii ymmärrystä ja toisia ihmisiä, joiden kanssa voisi ilmaista ja jakaa ihmetystään elämästä ja itsestään. Taidelähtöisessä filosofoinnissa taiteella ja luovalla ajattelulla on erityinen ja tärkeä roolinsa.

Filosofiaa lasten kanssa

Lasten kanssa filosofoidessa tavoitteena on pysähtyä lapsille tärkeiden kysymysten äärelle ja tuoda lasten ääni kuuluville. Ajatusrinki-tapaamisten merkittävä tavoite on paitsi ajattelu, myös toisten kuuntelemiseen, arvostamiseen ja aitoon kohtaamiseen kannustavan ilmapiirin synnyttäminen.

Lasten Ajatusringissä saatetaan ajattelun ja keskustelun lisäksi laulaa, liikkua, leikkiä, muovailla tai maalata. Olemme esimerkiksi visualisoineet abstrakteja käsitteitä konkreettisesti havaittavaan muotoon piirtämällä tai tekemällä pienoispatsaita teemoista, kuten ystävyys, rakkaus, unelmat ja ennakkoluulot.
Toisinaan olen kirjoittanut etukäteen tarinoita, joita kuvitan lasten edessä suurelle paperiarkille samalla, kun kerron tarinaa. Lapset saavat vaikuttaa hahmojen ulkonäköön ja antaa niille nimet. Tarinat johdattavat aiheeseen, josta on tarinan päätyttyä keskusteltu yhdessä. Lapset ovat voineet käsitellä aihetta myöhemmin lisäksi omissa piirustuksissaan tai luomalla itse tarinaa. Toisinaan lapset ovat itse valinneet vapaasti aiheen ja kysymyksen, josta on keskusteltu.

Filosofiaa lapsille -menetelmä tukee lasten ajattelutaitojen kehitystä

Filosofiaa lapsille eli p4c -menetelmä tukee säännöllisesti käytettynä tutkitusti lasten ajattelu- sekä ilmaisutaitojen kehittymistä. Britanniassa p4c-menetelmää hyödynnetään monissa kouluissa. Tällöin filosofointiin voivat osallistua kaikki lapset 3-vuotiaista alkaen. Filosofointia voidaan järjestää myös oppilaiden perheille. Kouluissa pienten lasten kanssa filosofointi sisältää muun muassa valintaleikkejä, joiden avulla lapset oppivat tekemään päätöksiä, perustelemaan ne ja kuuntelemaan vuorollaan muita lapsia. Valintaleikeissä voidaan keskustella vaikkapa seuraavan kaltaisista kysymyksistä: Haluaisitko mieluummin elefantin vai krokotiilin lemmikiksesi?

Hieman vanhemmat lapset alkavat jo itse muodostaa filosofisia kysymyksiä, joita käsitellään yhdessä. Lasten esittämiä kysymyksiä ovat olleet esimerkiksi: Jos elämä olisi palapeli, onko se saatava valmiiksi? Onko erilaisuus normaalia? Edellyttääkö alun olemassaolo myös loppua? Tarvitaanko rohkeutta, jotta voisi olla onnellinen?

P4c:ssä yhdistyvät mielestäni ainutlaatuisella tavalla luovuus, läsnäolo, toisten ajatusten kunnioittaminen ja vuorovaikutteinen oppiminen.

Suomessa p4c -menetelmää sovelletaan opettajakohtaisesti joissakin yksittäisissä kouluissa ja oppiaineissa. Filosofointi ei kuitenkaan toistaiseksi kuulu opetussuunnitelmaan. Filo – Filosofiaa lapsille, nuorille ja yhteisöille ry:n julkaisema kirja Opas ajatteluun – filosofiaa lasten kanssa, sisältää tietoa ja käytännöllisiä ohjeita filosofointiin lasten ja eri ikäryhmien kanssa. Kirjan voi tilata/ladata Opinkirjo -kustantamosta (https://opinkirjo.fi/materiaalit/filo-opas-ajatteluun/). Kirjassa on osio myös taidelähtöisestä filosofoinnista.

Lasten ja aikuisten yhteinen Ajatusrinki

Aikuisten ja lasten sekaryhmissä keskustelussa edetään yleensä huomioimalla nuorimman osallistujan ikä. Keskustelusta voi silti muodostua isommillekin hedelmällistä. Lasten luovasta ajatuksenlennosta saattaa nimittäin paljon ajatellut aikuinenkin rikastua yllättävällä tavalla.

Lasten ja aikuisten parityöskentelyssä aikuisen ja lapsen keskinäinen vuorovaikutus ja suhde on keskiössä. Tavoitteena on luoda mahdollisuus yhteiseen läsnäolon hetkeen, jolloin aikuinen syventyy sekä omaan että lapsen ajatteluun.

Ajatusrinki lastensuojelussa

Lastensuojelussa ja elämässä yleensäkin nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on hyvinvointimme perustekijöitä. Yhden omalla tavallaan antoisan tavan sen toteutumisessa ja itselle tärkeiden asioiden ilmaisussa voi tarjota taidelähtöinen filosofointi. Koska menetelmää voidaan käyttää eri ikäryhmien kanssa, myös lasten läheisiä tai lastensuojelun parissa työskenteleviä olisi mahdollista ottaa mukaan tai heille voidaan järjestää omia ryhmiä.

Tähän mennessä Ajatusrinki -taidelähtöistä filosofointia on hyödynnetty esimerkiksi Pesäpuu ry:n hankkeessa 3-5 -vuotiaiden sijaishuollossa olevien lasten osallistamisen vahvistamiseksi. Hankkeessa pyrittiin erilaisin keinoin, kuten taidelähtöisen filosofoinnin ja lasten oman taidetyöskentelyn avulla, ymmärtämään lapsia ja tuottamaan tietoa, jonka avulla voidaan kehittää lastensuojelua. Ajatusrinki-tapaamisten ja Pesäpuu ry:n jatkokehitystyön pohjalta on sittemmin toteutettu muun muassa Kirahvi Mainion tarinat -kirjasarja, jossa käsitellään lastensuojelun piirissä eläville lapsille tärkeitä teemoja. SOS-Lapsikylässä kouluikäisiä lapsia osallistavan työpajan ja tutkailuhetken tuotoksena syntyi puolestaan väritys/työkirja, jota jaetaan tukiperheisiin meneville lapsille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *