Pian on joulu. Sen merkeiltä ei voi välttyä missään. Ikkunoissa välkkyvät valosarjat, korttelit on koristeltu, televisiosta ja postiluukusta tulvii lahjavinkkiä jos jonkinlaista. Monessa kodissa joudutaan kenties tänä vuonna karsimaan jostakin elinkustannusten nousun myötä, ja on myös perheitä, joihin pukki ei tule lainkaan.
Arkihuolesi kaikki heitä, kehotetaan meitä joululaulussa. Mutta entä ne jouluhuolet? Entä jos ei ole rahaa laittaa joulua, ostaa kaikkia lasten toivomia lahjoja tai matkustaa kauas mummolaan? Joissain kodeissa juhlapyhät voivat merkitä kiristynyttä ilmapiiriä, päihteitäkin. Silloin arki onkin itse asiassa se turvapaikka.
Puuduttavia rutiineja vai turvallista arkea?
Rutiinit mielletään usein yksitoikkoisiksi ja tylsiksi, mutta etenkin lapselle ne tuovat turvaa. Koulu, toistuvat harrastukset, kodin askareet ja jopa tietty nukkumaanmenoaika voivat olla merkittäviä tekijöitä lapsen perusturvallisuudentunteen rakentumisessa, vaikka ne joskus saattaisivatkin tuntua rajoittavilta. Mieli on rauhaisampi, kun tietää, mitä päivän mittaan on odotettavissa. Niinpä joulunakaan ei kannata luopua tutusta päivärytmistä kokonaan. Päiviin mahtuu silti spontaaniutta ja yllätyksiä, mutta turva tulee siitä, että on tuttu rytmi, johon palata.
Joulun perinteetkin omat omanlaistaan rutiinia. Pienenä minusta ihaninta joulussa olikin jännityksellä odottaa tiettyjä, vuodesta toiseen samanlaisina toistuvia tapahtumia. Joulupukin kuuman linjan jälkeen katsotaan Lumiukko ja joulurauhanjulistus, sitten ulkoillaan. Saunaan mennään viideltä, sitten syödään jouluateria. Pian sen jälkeen saakin jo alkaa odottaa joulupukkia. Tuttujen askelmerkkien ansioista joulun jännitys ei käynyt malttamattomalle lapselle ylitsepääsemättömäksi.
Maailma on myllerryksessä, ja myös lapset tuntevat sen. Juhla auttaa hetkeksi unohtamaan sen tuoman levottomuuden, mutta arki on perusta, jolle todellinen turvallisuudentunne rakennetaan. Ei siis heitetä arkea kokonaan joulun tieltä, vaan annetaan sen maadoittavan rytmin ohjata ja tukea. Juhlan hetket tulevat ja menevät, mutta hyvä arki pysyy ja luo toivoa.
Lastenoikeudet: turvallisuus ravinto, lelut, leikit vanhempien jakamaton huomio.