Lapsen oikeuksien sopimus on kattava ja velvoittava ihmisoikeussopimus. Sopimus perustuu neljälle yleiselle periaatteelle ja koostuu usean kymmenen artiklan kokoelmasta. Lapsen oikeuksien sopimukseen ja myös Suomen muuhun lainsäädäntöön kuuluu vahvasti ajatus kaikkien kansalaisten, joita lapset ovat, oikeus osallisuutteen.
Lastensuojelun sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten kanssa osallisuutta tarkastellessa huomataan usein, että kyse on tunteesta. Osana yhteisöissä mukana olemista ja niissä toimimista sekä tunnetta niihin kuulumisesta. Jokaisella meillä on erilaisia osallisuuden tai osattomuuden kokemuksia tavallisista nuoruuden kasvuyhteisöistä. Tai jos nuoruus on kaukana niin niitä löytää ja voi tarkastella myös nykyisen arjen näkökulmasta.
Kouluyhteisöön kuuluminen tuottaa hyvin erilaisia tunteita kuin vaikkapa harrastuksessa aktiivinen yhteisön ulkopuolelle jättäminen. Aktiivisessa yhdistystoiminnassa voi löytää osallisuuden kokemuksia, joita voi olla hankalampi tuntea vaikkapa työyhteisössä.
Sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten kanssa puhutaan paljon ulkopuolisuuden tunteesta. Siitä, että on ulkopuolinen omassa elämässään. Tunne siitä, että ei ole osallinen edes omassa elämässään voi lamauttaa. Sijaishuollossa tarvitaan lisää osallisuuden kokemuksia. Kokemuksia siitä, että omaa mielipidettä kuunnellaan.
Siitä, että oman mielipiteen ilmaisulla on merkitystä. Ja erityisesti tulee muista se, että kerrotaan miksi toimitaan eri tavoin kuin mielipiteen esittäjä toivoi. Usein osallisuudessa kompastutaankin siihen, että unohdetaan kertoa perustelut toiminnalle. Näin tuotetaan usein huomaamattakin kokemuksia osattomuudesta. ”Kerroin mielipiteen mutta niitä ei kiinnosta kun ne teki näin” on se tunne joka tulee, vaikka mielipidettä oltaisiin otettu huomioon jokaisessa aiheeseen liittyvässä kohdassa, jos se unohdetaan kertoa ääneen.
Vahvistamalla kaikkien lasten oikeutta osallisuutteen elämässä vahvistetaan samalla myös kaikkien lasten kiinnittymistä yhteiskuntaan. Jotta osallisuus, ja kaikki muutkin lapsen oikeuksien sopimuksen kohdat, toteutuisivat, tarvitaan niistä tietoa. Erityisesti tietoa tulee kohdentaa haavoittuvissa elämäntilanteissa eläville lapsille ja nuorille sekä heidän kanssaan työskenteleville aikuisille.
Lapsen oikeus osallisuuteen tulee toteutua ennenkaikkea biologisessa perheessä Suomessa ” oikeusvaltiossa”. Vaikka biologinen äiti / perhe onkin taloudellisesti eri arvoinen kuin sijaishuolto. MITEN SIIS LAPSEN OIKEUS OSALLISUUTENN TOTEUTUU BIOLOGISESSA PERHEESSÄ KUN VARALLISUUS EROTTELU ESITTÄÄ AINAKIN 1200 EUROA / LAPSI / KK KUN VERRATAAN BIOLOGISTA PERHETTÄ JA SIJAISPERHETTÄ !!!
Moikka,
Kiitos kommentista tähän vanhaan kirjoitukseeni.
Perheen riittävä toimeentulo on niin ikään sovittu useissa eri ihmisoikeussopimuksissa. Suomi onkin saanut useita huomautuksia mm. liian alhaisesta sosiaaliturvasta. Useissa selvityksissä ja tutkimuksissa on todettu, että taloudellinen niukkuus johtaa herkästi lasten ulkopuolisuuden ja toiseuden kokemuksiin. Kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden pohjalta tiedämme, että perheen heikko taloudellinen tilanne voi kasvattaa riskiä lapsen sijoittamiselle kodin ulkopuolelle. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön uudet tutkimukset nostavat esiin saman ilmiön Suomessa.
Inhimillisesti paras ja taloudellisesti tehokkain tapa olisikin varmistaa jokaisen perheen riittävä toimeentulo, jotta lasten oikeus osallisuuteen voisi toteutua syntymäperheessä, eikä sitä ainakaan estäisi taloudellinen niukkuus.
Samaan aikaan, kun pyritään varmistamaan jokaisen perheen riittävä toimeentulo myös lastensuojelussa ja lastensuojelun sijaishuollossa tarvitaan edelleen tekoja sen edistämiseksi, että lapset ja nuoret voivat olla osallisia omassa elämässään ja yhteisöissään.