Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus unelmoida. Lastensuojelun sijaishuollossa elävien lasten kanssa kirjoitimme unelmia ilmapalloihin. Heitimme ilmapallot ilmaan ja annoimme unelmien lentää. Lasten toiveita olivat esimerkiksi: ”että pääsisi omaan kotiin”, ”oma poni tai hevonen”, ”saisi oman huoneen ja saisi sisustaa sen hienoksi.” Lasten unelmat voivat olla isoja, syviä ja hyvin konkreettisia.
Miten aikuisina suhtaudumme lasten unelmiin? Kannustammeko lapsia toiveikkaaseen tulevaisuuspuheeseen?
Pesäpuun Salapoliisi-toiminnassa olemme huomanneet, että lapsilla on paljon asiaa ja toiveita, kun vain aikuinen pysähtyy niitä kuulemaan ja lapsi kokee olonsa turvalliseksi niistä kertoakseen. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hänen toiveensa sanoittamiseen tai ilmaisemiseen tarvitaan aikuisen apua. Leikki ja luovat tavat voivat auttaa näkemään asioita, joille ei muuten löydy sanoja.
Lastensuojelun asiakkaana olevalla lapsella voi olla taustallaan vaikeita ja kipeitä elämänkokemuksia. Joskus lapsen voi olla vaikeaa esittää toiveitaan tai hän ei itse niitä edes tunnista. Jos lapsen toiveisiin ei ole aiemmin vastattu tai hän kokee turvattomuutta, ei lapsi välttämättä näe tulevaisuutta tavoittelemisen arvoisena. Lapsella voi olla tunne, että hänellä ei edes ole oikeutta unelmoida tai kertoa toiveistaan.
Lasten toiveiden ja unelmien kuulemisen esteenä voi myös olla aikuisen epävarmuus. Aikuinen saattaa pelätä lapsen pettyvän, jos ei voi luvata lapselle toiveiden toteutumista. Joskus aikuisen on vaikea tavoittaa lapsen ajatuksia tai lapsen ei-sanallisia toiveita. On tärkeä pysähtyä pohtimaan asiaa lapsen näkökulmasta: saako hän olla kokonaisena olemassa, unelmineen päivineen, vai rajataanko jotain inhimillisesti tärkeää pois hänen elämästään, jos unelmoinnille ei ole sijaa.
Erityisesti lastensuojelun sijaishuollossa asuville lapsille toiveiden ja unelmien tärkeä tehtävä on antaa iloa ja lohdutusta. Ne pitävät pinnalla, kun on vaikeaa. Kun elämä heittelee, olisi vastapainoksi tärkeää, että jo pienestä alkaen lapsi saisi kokea myös toiveikkuutta itseään ja tulevaisuutta kohtaan. Aikuisia tarvitaan suojelemaan lapsia toivottomuudelta ja sen sijaan kannustamaan heitä toiveiden tavoitteluun. Tulevaisuus ei ole heti käsillä, mutta sitä tehdään joka päivä. Siksi on tärkeää, minkälaista tukea aikuiset antavat kaiken ikäisten lasten toiveille ja unelmille juuri tänään. Jotta unelmat voivat lentää, tarvitaan avuksi aikuisten siipiä niitä kannattelemaan.