Merkittävimmät lasten oikeuksiin koronapandemian johdosta kohdistuneet rajoitukset purettiin lasten palatessa lähiopetukseen. Opetuksen lisäksi myös lasten oikeus kodin ulkopuolisiin ihmissuhteisiin, ystäviin, virikkeisiin ja leikkiin toteutuvat nyt täysimääräisemmin.
Kesäkuun alussa poistuu vielä muutama lapsen oikeuksiin kohdistunut rajoitus, kun esimerkiksi harrastustoiminnan rajoituksia väljennetään.
Koronavirus vaikuttaa kuitenkin jatkuvasti lastensuojelun tuen tarpeessa ja sijaishuollossa olevien lasten oikeuksiin ilman valmius- ja tartuntalain tai lastensuojelulain antamaa legitimiteettiä.
Koronavirusta käytetään käytännössä keinona, jolla estetään jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa olevan lapsiryhmän oikeuksien täysimääräinen toteutuminen.
Valtakunnallisen lastensuojelun lakimiespalvelun tehtäviä hoitaessani olen kuullut toistuvasti tilanteista, joissa lastensuojelun työntekijät eivät työnantajan ohjeiden mukaisesti voi mennä kotikäynnille, koska vanhempi ilmoittaa jollain perheen jäsenellä olevan koronavirukselle tyypillisiä oireita.
Lastensuojelun työntekijät ovat kertoneet näistä tilanteista myös mediassa. Jos lapsen tilanne ei ole saadun selvityksen mukaan erityisen vakava, kotikäynti jätetään tavanomaista helpommin tekemättä työnantajan antaman ohjeistuksen mukaisesti ja tilannetta selvitetään esimerkiksi puhelimitse.
Laajasta ongelmasta ei kuitenkaan näytä olevan kysymys, koska kriittisiin tilanteisiin lastensuojelussa on ajankohtaisten tilannekatsausten mukaan vastattu hyvin.
Lapsen oikeus erityiseen suojeluun ei voi käytännössä toteutua ilman kotikäyntiä, lapsen tapaamista ja hänen tilanteensa riittävää selvittämistä. Koronapandemia ei saa korottaa kotikäynnin kynnystä yhdenkään lapsen kohdalla.
Kotikäynti ja lapsen tapaaminen turvaavat lapsen oikeuden erityiseen suojeluun
Jos kotikäyntiä ei voida toteuttaa lastensuojelun työntekijöiden terveyden kannalta turvallisella tavalla, lapsen oikeus erityiseen suojeluun ja sen toteuttamiseksi välttämätön lapsen tilanteen selvittäminen on varmistettava vaihtoehtoisilla keinoilla.
Jos lapsella itsellään ei ole oireita, hänet voidaan tavata esimerkiksi kotinsa lähellä ulkona tai koulussa kasvomaskeja käyttäen. Lastensuojelulaki mahdollistaa lapsen tapaamisen myös ilman huoltajan läsnäoloa ja jopa ilman huoltajan suostumusta.
Jos lapsella itsellään on oireita ja ne estävät lapsen tapaamisen ja tuen tarpeen selvittämisen, on tärkeää, että oireiden syy selvitetään.
Vanhempaa on ohjattava kääntymään terveydenhuollon ammattilaisten puoleen viipymättä. Jos lapsen oireet ovat todellisia, oireiden syyn selvittäminen lienee myös vanhemman etu – silloinkin, kun joku muu perheen jäsenistä oireilee siten, että kotikäynti ei onnistu.
Jos vanhempi on haluton selvittämään lapsen tai muun perheen jäsenen oireiden syytä, lienee kotikäynti turvallista toteuttaa.
Riippumatta siitä, kenellä perheestä kotikäynnin ja lapsen tilanteen selvittämistä estäviä oireita on, syyn selvittäminen kuuluu aina terveydenhuollon ammattilaisille.
Terveydenhuollon ammattilaisilla taas on lastensuojelulain ja terveydenhuoltolain nojalla korostunut velvollisuus toimia silloin, kun kysymyksessä on lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi tai lapsi, jonka lastensuojelullinen tuen tarve pitää selvittää.
Jos vanhemmalla ei ole käytössään autoa, eikä muuta turvallista keinoa mennä testattavaksi ole, terveydenhuollon ammattilasten on jalkauduttava ottamaan tarpeelliset testit.
Kysymyksessä on sen turvaaminen, että lapsen oikeus erityiseen suojeluun toteutuu, josta terveydenhuollon ammattilaiset ovat osavastuussa.
Lapsen yhteydenpito-oikeutta ei saa rajoittaa ilman laillista syytä
Huolimatta STM:n antamasta seikkaperäisestä ohjeistuksesta kuulen yhä edelleen tilanteista, joissa sijaishuollossa olevaa lasta ei päästetä lainkaan tapaamaan vanhempiaan heidän kotiinsa, koska pelätään koronatartuntaa, vaikka kukaan lapsen perheestä ei ole sairas, eikä kukaan lapsen lähipiireistä kuulu riskiryhmään.
Olen kuullut jopa tilanteista, joissa perhehoitaja on uhannut irtisanoa toimeksiantosopimuksen, jos lapsi tapaa vanhempaansa vanhemman kotona.
Sijaishuoltoon sijoitetun lapsen oikeutta tavata vanhempiaan heidän kotonaan voidaan rajoittaa ainoastaan niissä tilanteissa, joissa oireet ja yhteydenpidosta aiheutuva vaara lapsen tai muun henkilön terveydelle ovat todellisia terveydenhuollon ammattilaisen toteamalla tavalla.
Yhteydenpidon rajoittamisesta on näissäkin tilanteissa aina tehtävä päätös, jos lapsi tai vanhempi kotitapaamista toivovat. Jos lapsen tai lasta tapaavan henkilön tai lapsesta huoltapitävän henkilön ei voida osoittaa olevan sairas tai kuuluvan riskiryhmään terveydenhuollon ammattilaisen lausunnon tai muun selvityksen perusteella, lapsen kotitapaamisista sovitaan tavanomaisen käytännön mukaisesti asiakassuunnitelmassa.
Laki ja yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten kanssa turvaa lapsen oikeudet poikkeusoloissa
Lastensuojeluviranomaiselle on poikkeusoloissakin velvollisuus noudattaa lakia ja turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Koronapandemia ei ole laillinen peruste heikentää lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattua lapsen oikeutta erityiseen suojeluun eikä sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta tavata vanhempiaan ja muita läheisiä henkilöitä säännöllisesti.
Työantajan ohjeistus tai pelko tartunnasta eivät oikeuta jättämään lasta turvattomiin olosuhteisiin tai estämään lapsen yhteydenpito-oikeuden toteutumista sijaishuollon aikana.
Koronavirus on näillä tiedoin keskuudessamme vielä pitkään. Lastensuojelussa ei voida lähteä sille tielle, että pelkästään koronalle tyypillisiin oireisiin vetoaminen estää virkavastuuseen kuuluvien tehtävien hoitamisen ja lapsen oikeuksien toteutumisen.
On tärkeää, että vääriltä toimintavoilta ja mielivallalta leikataan siivet ennen kuin ne vakiintuvat. Yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten kanssa lapsen oikeuksien toteuttamiseksi lastensuojelussa on nyt tärkeämpää kuin koskaan, koska ainoastaan heillä on riittävä ammatillinen osaaminen todellisen koronavirustartunnan ja riskiryhmien tunnistamiseen.