Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa Suomea turvaamaan kaikille lapsille oikeuden muun muassa kehittymiseen, riittävään elintasoon, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja virkistystoimintaan.
Suurimpia uhkia lasten oikeuksien toteutumiselle on köyhyys, joka meilläkin estää esimerkiksi lasten oikeutta koulutukseen. Tällä hetkellä osa nuorista jättää hakematta tai joutuu keskeyttämään toisen asteen koulutuksen, koska oppimateriaalien hankkiminen on liian kallista tai nuorelle tulee suuria kustannuksia koulumatkoista tai asumisesta kodin ulkopuolella.
Köyhyys uhkaa myös lasten oikeutta virkistystoimintaan ja kulttuuriin, sillä monelta jää harrastus aloittamatta tai sen joutuu lopettamaan, koska perheellä ei ole siihen varaa. Köyhyys haastaa myös lapsen oikeuden parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan, sillä perheen pitkäaikainen köyhyys altistaa lasta muun muassa mielenterveyden ongelmille.
Kyse ei ole marginaalisesta ongelmasta: Suomessa on tällä hetkellä yli 100 000 lasta, jotka elävät pienituloisessa perheessä. Se tarkoittaa, että köyhyys koskee noin joka kymmenettä lasta, eikä määrä ole kääntymässä laskuun.
Lapsiperheiden köyhyydellä on laaja-alaiset seuraukset, jotka vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen. Lapsi, joka rahanpuutteen ei voi tehdä samoja asioita kuin muut saman ikäiset, kokee usein ulkopuolisuutta ja voi alkaa itsekin mieltää itsensä erilaiseksi tai muita huonommaksi. Jatkuva huoli toimeentulosta vie voimavaroja paitsi vanhemmilta myös lapsilta. Kun koulutyöhön on vaikea keskittyä, arvosanat jäävät helposti heikommiksi, mikä vaikeuttaa opintojen jatkamista. Pelkän peruskoulutuksen saaneella nuorella on suuri riski, että köyhyys jatkuu myös aikuisena. Köyhyys siirtyykin helposti sukupolvelta toiselle.
Lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea tehostamaan pyrkimyksiä tukea vähäosaisia perheitä ja takaamaan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon. Sopimusvaltioita on kehotettu myös kiinnittämään erityistä huomiota syrjimättömyyteen ja toteuttamaan aktiivisia toimenpiteitä syrjinnän tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen.
Suurimpia syitä lapsiperheköyhyydelle on yhteiskunnan tuen heikentyminen. Tällä hetkellä perusturvan taso ei riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Perusturvaetuuksien ja asumistukien indeksikorotukset ovat olleet jäädytettyinä vuodesta 2015. Lapsilisän reaaliarvo on 17 % alhaisempi kuin vuonna 2000. Myös Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut, että Suomen perusturvan vähimmäistaso ei vastaa Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämää tasoa.
Köyhyyttä ei ole helppo poistaa, mutta oikeilla päätöksillä sitä voi merkittävästi vähentää ja sen vaikutuksia lievittää. Perhe-etuuksien ostovoimasta huolehtiminen, lapsiperheiden asumiskustannusten alentaminen ja vanhempien työllistymisen tukeminen ovat keinoja, joilla lapsiperheköyhyyttä voitaisiin vähentää. Myös kaikille yhteiset peruspalvelut kuten varhaiskasvatus sekä aidosti maksuton toisen asteen koulutus auttaisivat vähentämään eriarvoisuuden kasvua.
Vahvistamalla lasta suojaavia tekijöitä eli investoimalla perheiden ja kouluyhteisöjen hyvinvointiin sekä kaikkien lasten mahdollisuuksiin osallistua ja harrastaa köyhyyden vaikutuksia voitaisiin huomattavasti helpottaa. Tavoitteena pitäisi olla, että jokainen lapsia ja nuori voisi kokea olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on, perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta.