Kun kuulevaan perheeseen syntyy kuulovammainen lapsi, se tulee usein vanhemmille täytenä yllätyksenä. Reilu 90 % kuulovammaisista lapsista syntyy vanhemmille, joilla ei ole mitään kokemusta kuulovammoista.
Moni kuuleva vanhempi kokee diagnoosin kuultuaan ymmärrettävästi hämmennystä ja huolta. Millaiselta lapseni tulevaisuus näyttää? Siinä hetkessä vanhempi saattaa pohtia miten erilaiselta lapsen elämä tulee näyttämään verrattuna siihen, mitä hän on etukäteen ajatellut.
Totuus on kuitenkin se, että kuulovammaiset lapset, riippumatta siitä onko heillä käytössä kuulon apuvälineitä tai ei, ovat ennen kaikkea tavallisia lapsia.
He liikkuvat, leikkivät, hassuttelevat, höpöttelevät, kirjoittavat, taiteilevat ja unelmoivat.
He kokeilevat rajoja ja käyvät läpi erilaisia kasvuvaiheita.
He kokevat onnistumisia ja suuria tunteita.
He pohtivat identiteettiään ja saavat kavereista tukea.
Heitä ei erota normaalikuuloisista ikäisistään mikään muu kuin heidän kuulonsa aste. He osoittavat huolet, joita vanhemmilla on mahdollisesti ollut, usein turhiksi ja näyttävät pystyvänsä mihin vain.
Meidän kokemuksemme perusteella on kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että kuulovammaisten lasten oikeus yhdenvertaiseen kohteluun koulussa ja harrastuksissa on jatkuvan taistelun takana, käyttivät he sitten puhuttua kieltä, viittomakieltä tai molempia. Kuulovamma nähdään samaan aikaan niin ylitsepääsemättömänä esteenä, että on helpompaa jättää lapsi toiminnan ulkopuolelle (kuten harrastuksissa, joissa valmentajat eivät jaksa tai suostu ottamaan saavutettavuutta huomioon), mutta myös niin vähäisenä asiana, että tukea on vaikea saada, vaikka sille olisi perusteltu syy (kuten niiden viittomakielisten lasten tapauksessa, jotka eivät saa tulkkausta jokaiselle koulutunnille). Miksi kuulovammaisten lasten oikeutta yhdenvertaiseen osallistumiseen ei huomioida?
Syy on siinä, että kuulovammaisten lasten nähdään silti pärjäävän. Häiritseekö jatkuva melu luokassa sisäkorvaistutetta tai kuulokojetta käyttävän lapsen oppimista? Kyllä, mutta hän pärjää. Onko kuulovammaisella lapsella haasteita pysyä joukkuetovereiden perässä, koska valmentaja ei tykkää käyttää FM-laitetta, jonka avulla lapsi kuulisi ohjeistuksen kauempaakin? Kyllä, mutta hän pärjää. Onko viittomakielisen oppilaan vaikea ymmärtää uuden leikin ohjeita liikuntatunnilla, kun tulkkia ei ole paikalla? Kyllä, mutta hän pärjää.
He eivät aina pääse mukaan.
Heidän toiveitaan ja tarpeitaan kuullaan vain harvoin.
He eivät aina pääse näyttämään, mihin kaikkeen he pystyvät.
Mutta he pärjäävät. Onko pärjääminen tarpeeksi? Ei ole.
Ei ole mitään hyvää syytä siihen, ettei kuulovammaisille lapsille mahdollisteta parempaa oppimisympäristöä, riittäviä tukitoimia ja saavutettavuutta niin koulussa kuin harrastuksissa. Heillä on kaikki edellytykset loistaa, mutta sen sijaan he joutuvat pinnistelemään, väsymään ja heidät jätetään monesti toiminnan ulkopuolelle.
Varmistetaan, että jokainen kuulovammainen lapsi pääsee tasavertaisesti osallistumaan. Sillä he kuuluvat mukaan!
Lue lisää!
Lisätietoa kuulovammoista ja sisäkorvaistutteista: www.lapci.fi , kuuloavain.fi
CIsupajan projektikoordinaattori
LapCI ry – Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten valtakunnallinen yhdistys
