Koronaviruspandemian myötä käyttöön otetut rajoitukset vaikuttavat merkittävästi lapsiin ja lasten oikeuksien toteutumiseen. Lasten oikeudet ja erityinen asema jäävät kuitenkin helposti sivurooliin poikkeusoloissa. Näkökulma rajoitustoimiin on usein painottunut muihin asioihin kuin lasten aseman ja oikeuksien turvaamiseen.
Tämä siitä huolimatta, että lasten oikeus koulutukseen ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin on vaarantunut poikkeusolojen rajoitusten seurauksena.
Erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten tilanne voi vaikeutua merkittävästi. Viime päivinä etäopetusta koskevassa keskustelussa on painotettu, että valtaosa koululaisista selviytyy hyvin koulutehtävistään. Mutta entä lapset, joille etäopiskelu tuottaa syystä tai toisesta suuria vaikeuksia? Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida rakentaa vain hyvin pärjäävien ihmisten tarpeista käsin. Emme saa tuudittautua ”keskimääräisesti hyvin” -ajatteluun, jossa sivuutetaan heikommin pärjäävien ihmisten tilanteet.
Varhaiskasvatuksella muitakin kuin työvoimapoliittisia tehtäviä
Etäopetus on synnyttänyt huolta lapsista, joiden kasvuympäristö sisältää hyvinvoinnin uhkia. Näiden lasten olisi tärkeää päästä kouluun ja saada sieltä tukea ja voimavaroja.
Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluja on karsittu tuntuvasti, vaikka niiden tarve on todennäköisesti normaalioloja suurempaa. Koronakriisin myötä on myös unohdettu, että varhaiskasvatuksella on muitakin kuin työvoimapoliittisia tehtäviä. Varhaiskasvatus turvaa lasten osallistumista, oppimista, kehittymistä ja hyvinvointia sekä tarjoaa lapsille turvallisen kasvuympäristön.
Opetuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyviä rajoituksia käsitellessään perustuslakiavaliokunta painotti, että lapsen oikeuksien sopimukseen kirjattujen velvoitteiden tulee toteutua koko lapsiväestön ja jokaisen lapsen elämässä (PeVM 14/2020 vp). Sopimuksen mukaan lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Tämä edellyttää lapsen edun tapaus- ja tilannekohtaisesta harkintaa.
Rajoitusten tehokkuudesta oltava riittävää näyttöä
Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestämisen rajoituksilla on merkittäviä haitallisia vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Rajoitukset merkitsevät muun muassa oppimistulosten heikentymistä ja sosiaalisten ongelmien lisääntymistä. Perustuslakivaliokunnan mukaan on myös ilmeistä, että nämä haittavaikutukset lisääntyvät tuntuvasti rajoitusten voimassaoloajan pidentyessä.
Jotta kouluihin ja varhaiskasvatukseen asetettuja rajoituksia voitaisiin edelleen jatkaa, niiden tehokkuudesta pitää olla riittävää näyttöä. Rajoituksia ei voida tehdä ”varmuuden vuoksi”, vaan rajoitusten pitää olla välttämättömiä. Muun muassa lastenlääketieteen asiantuntijat ovat ottanet kantaa siihen, että koulujen kiinni pitämisestä saatava hyöty tulee arvioida uudestaan. Heidän näkemyksensä on, että koulujen kiinni pitämiselle on vaikea löytää pitäviä perusteita.
Haitat saattavat olla mahdollisia hyötyjä suuremmat.
Jotta koulujen ja päiväkotien sulut olisivat edelleen perusteltuja, on kyettävä osoittamaan niiden tehokkuus ja välttämättömyys terveyden suojelulle. Esille tuodun tiedon valossa tämä vaikuttaa epävarmalta. Olisi syytä harkita koulujen ja päiväkotien rajoitusten asteittaista purkamista ja seurattava tiiviisti sen vaikutuksia.
Esa Iivonen työskentelee Mannerheimin Lastensuojeluliitossa johtavana asiantuntijana vastuualueenaan lasten oikeuksien edistäminen ja lapsi- ja perhepoliittinen vaikuttaminen.
Kirsi Pollari Kirsi on lakimies ja toimii erityisasiantuntijana Lastensuojelun Keskusliitossa. Hänen tehtäväalueensa on lapsen oikeudet. Erityisesti hän on perehtynyt vammaisten lasten oikeuksiin ja lasten terveydenhuoltoon liittyviin kysymyksiin.
