Sananvapaus kuuluu tärkeimpiin yksilön oikeuksiin. Sananvapaus on turvattu ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa. Se on turvattu muun muassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa (19 artikla) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (10 artikla) ja Suomen perustuslaissa (12 §). Sananvapaus kuuluu kaikille, myös lapsille. Lapsen oikeuksien sopimuksessa sananvapaus on turvattu 13 artiklassa.
Lapsen oikeus sananvapauteen liittyy läheisesti lapsen oikeuteen ilmaista näkemyksensä ja lapsen näkemysten huomioon ottamiseen. Nämä on turvattu lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklassa. Lapsen sananvapauden kannalta tärkeitä ovat myös ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus (14 artikla), yhdistymis- ja kokoontumisvapaus (15 artikla) ja lapsen oikeus saada asianmukaista tietoa median välityksellä (17 artikla). Sananvapauteen liittyvät myös lapsen koulutuksen päämäärät (29 artikla), vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen lasten kulttuuriset, uskonnolliset ja kielelliset oikeudet (30 artikla) sekä lapsen oikeus leikkiin, virkistystoimintaan sekä kulttuuri- ja taide-elämään osallistumiseen (31 artikla).
Sananvapauden piiriin kuuluu kaikenlaiset tiedot, mielipiteet ja viestit
Sananvapauteen kuuluu oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä. Sananvapaus on laaja-alainen oikeus ja se sisältää useita oikeuksia, jotka suojaavat viestintää sen eri vaiheissa. Sananvapaus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa muodossa, esimerkiksi digitaalisessa muodossa. Sananvapaus on siten välineneutraalia, millä tarkoitetaan, että sananvapaus on turvattu viestin ilmaisemiseen tai julkistamiseen käytettävästä menetelmästä riippumatta. Sananvapaus on myös sisältöneutraalia eli sen piiriin kuuluu kaikenlaiset tiedot, mielipiteet ja viestit.
Sananvapaus ei kuitenkaan ole rajoittamaton oikeus. Oikeuksien ristiriitatilanteessa toinen oikeus voi olla peruste rajoittaa sananvapauden käyttöä. Sananvapaus ei ole superoikeus, joka jyrää kaikki muut oikeudet alleen. Toisten ihmisten oikeudet voivat rajoittaa sananvapauden käyttämistä. Esimerkiksi oikeus yksityiselämän suojaan, lapsen oikeus suojeluun tai ihmisarvon suojaaminen voivat olla perusteena sananvapauden käytön rajoittamiselle. Sananvapauden käytölle voidaan asettaa laissa säädettyjä ja välttämättömiä rajoituksia. Ihmisoikeussopimusten mukaan rajoituksia voidaan asettaa muiden henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi tai kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai väestön terveyden tai moraalin suojelemiseksi.
Viesti voi olla sisällöltään sellainen, ettei sen levittäminen kuulu sananvapauden piiriin vaan täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Sananvapaus ei esimerkiksi oikeuta toisen kunnian loukkaamisen tai yksityiselämän suojan piiriin kuuluvien tietojen levittämiseen. Sananvapauden nimissä ei voi levittää toisesta perätöntä väitettä tai huhua. Jos näin toimii, voi syyllistyä kunnianloukkausrikokseen. Jos taas levittää toisen yksityiselämästä julkisuuteen totuudenmukaisia tietoja, vihjauksia tai kuvia, voi syyllistyä yksityiselämän loukkaamisrikokseen.
Lapsilla on oikeus suojeluun heidän kehitykseltään haitalliselta aineistolta
Lapsen esittämisessä pornografisessa kuvassa tai kuvaohjelmassa tai tällaisen kuvan tai kuvaohjelman levittämisessä ei ole kysymys sananvapauden käyttämisestä vaan lapsen seksuaalisesta riistosta. Lapsilla on myös oikeus suojeluun heidän kehitykselleen haitalliselta aineistolta. Lasten suojeleminen heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistolta sisältyy lapsen oikeuksien sopimuksen 17 artiklaan (lapsen oikeus saada tietoa median välityksellä). Sananvapauden käyttämistä koskevassa sääntelyssä on otettava huomioon lapsen edun ensisijaisuus (3 artiklan 1 kappale) ja lapsen oikeus suojeluun (3 artiklan 2 kappale).
Sananvapaus ei myöskään oikeuta halventamaan, pelottelemaan tai lietsomaan vihaa tai väkivaltaa jotakin kansanryhmään vastaan. Rikoslaissa on säädetty rangaistavaksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Kiihottamisesta kansanryhmään vastaan voidaan tuomita se, joka levittää tietoa, mielipidettä tai muuta viestiä, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ihmisryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella tai muulla niihin rinnastettavalla perusteella.
On tärkeää, että lapsille ja nuorille opetetaan, minkälainen viestintä kuuluu sananvapauden piiriin ja minkälainen ei. Sosiaalinen media on tehnyt sananvapauden käyttämisen aiempaa helpommaksi. Samalla myös sen väärinkäyttäminen on tullut aiempaa helpommaksi. Sosiaalisessa mediassakin on muistettava, että muiden oikeuksia on kunnioitettava, eikä toisen halventaminen, kiusaaminen tai uhkaaminen ole sallittua sananvapauden nimissä. Rikosvastuuikäraja alkaa 15 vuotiaana, ja vahingonkorvauksen voidaan tuomita alle 15-vuotiaskin. Moni lapsi tai nuori voi ajattelemattomuuttaan tai ymmärtämättömyyttään sortua viestintään, joka täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Oikeuskasvatus kouluissa onkin ensiarvoisen tärkeää kaikille hyvän ja turvallisen viestintäympäristön rakentamisessa.