YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksyneet valtiot raportoivat YK:n lapsen oikeuksien komitealle määräajoin maansa lapsen oikeuksien tilanteesta. Raportoinnin tarkoituksena on antaa sopimuksen toimeenpanoa valvovalle komitealle mahdollisimman totuudenmukainen kuva siitä, miten kansallinen lainsäädäntö ja muu viranomaistoiminta edistää lapsen oikeuksien toteutumista kussakin sopimusvaltiossa. Suomi on jättänyt raporttinsa lapsen oikeuksien komitealle tähän mennessä neljä kertaa ja nyt on seuraavan raportin aika.
Raportoinnissa mukana valtion lisäksi kansalaisyhteiskunnan edustajat
Raportointikierros alkaa sillä, että sopimusvaltio valmistelee ja toimittaa lapsen oikeuksien komitealle oman raporttinsa. Valtioiden raporttien lisäksi komitea vastaanottaa erilliset raportit kansallisilta lapsiasiavaltuutetuilta, oikeusasiamiehiltä sekä kansalaisjärjestöiltä. Kansalaisjärjestöjen raporttia kutsutaan vaihtoehtoiseksi raportiksi ja sen tarkoitus on tarjota täydentävää tietoa lapsen oikeuksien tilasta ja yleisestä kehityskulusta kussakin valtiossa.
On selvää, etteivät valtion ja kansalaisyhteiskunnan näkemykset vastaa kaikilta osin toisiaan. Saadakseen mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan valtion ihmisoikeustilanteesta, komitea haluaa kuulla mahdollisimman laajasti lasten kanssa toimivia tahoja. Valtion ja hallituksen ulkopuolisten tahojen raporttien jälkeen komitea kuulee raportit jättäneitä tahoja vielä erikseen. Kuulemisen jälkeen komitea laatii päätelmänsä valtion toimista lapsen oikeuksien edistämiseksi ja antaa suosituksensa, miten valtio voisi paremmin toteuttaa sopimuksessa turvattuja oikeuksia.
Suomessa vaihtoehtoisen raportin valmistelua koordinoi Lastensuojelun Keskusliitto. Raportin valmistelu aloitettiin keväällä 2016 kokoamalla työryhmiä keskusliiton jäsenyhteisöistä ja muista lasten oikeuksien kanssa työskentelevistä kansallisista toimijoista.
Työryhmät tarkastelivat lasten oikeuksien tilaa yhdeksällä eri teema-alueella. Tarkasteltavina olivat Suomen valtion toteuttamat yleiset toimenpiteet sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, lapsen määritelmä, sopimuksen yleisperiaatteiden täytäntöönpano, kansalaisoikeudet ja vapaudet, lasten kohtaama väkivalta, lapsen asema perheessä ja sijaishuollossa, vammaisten lasten asema sekä kouluympäristö.
Lisäksi yksi ryhmä keskittyi tarkastelemaan erityistä suojelua tarvitsevien lasten asemaa ja oikeuksien toteutumista Suomessa.
Ongelmana lakien toimeenpano ja riittämätön lapsivaikutusten arviointi
Sopimuksen täytäntöönpano edellyttää valtioilta hyvin erityyppisiä toimenpiteitä, eikä yksin lainsäädännön yhdenmukaisuus lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa riitä tämän täytäntöönpanovelvoitteen täyttämiseen.
Valtioiden on edistettävä sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutumista keräämällä lapsia koskevaa tietoa ja tarjoamalla lasten kanssa työskenteleville koulutusta. Sopimuksen täytäntöönpano edellyttää käytännössä myös lapsen oikeuksien näkökulman huomioon ottavaa politiikkaa, palveluja ja ohjelmia.
Suomen valtio on julkaissut joulukuussa omasta raportistaan luonnoksen, jota se tulee täydentämään kuluvan kevään aikana. Raporttiluonnoksessa keskeisessä asemassa ovat erilaiset lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet, joilla valtio on pyrkinyt edistämään sopimuksen täytäntöönpanoa.
Lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta Suomessa ongelmana on kuitenkin usein lakien toimeenpano; vaikka voimassa olevien lakien tavoitteet olisivat lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattujen oikeuksien ja periaatteiden kanssa yhdensuuntaisia, ei niiden täytäntöönpano välttämättä täytä valmisteluvaiheessa asetettuja tavoitteita esimerkiksi puutteellisen resursoinnin vuoksi.
Komitean on yhtäältä tärkeä saada tietoa lakien tosiasiallisesta vaikuttavuudesta. Toinen lapsen oikeuksien toteutumiseen keskeisesti vaikuttava seikka on se, ettei läheskään kaikissa lapsia koskevissa päätöksissä ja muissa toimenpiteissä huomioida niiden vaikutuksia lapsiin. Lapsivaikutusten arviointia ei tehdä tai sen tulokset jätetään kokonaan huomioimatta.
Hyviä esimerkkejä tällaisista tilanteista on alkoholilainsäädännön uudistus tai tuore työttömien aktiivimalli, jonka yhteydessä on jätetty kokonaan huomiomatta aiemmin hallituskaudella tehty päätös päivähoito-oikeuden rajoittamisesta työttömänä olevien vanhempien lasten osalta.
Sopimuksen täytäntöönpano kaipaa tehostamista
Lapsiasiavaltuutettu antoi aiemmin tällä viikolla eduskunnalle kertomuksensa lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin tilasta. Kertomuksessa arvioidaan nyt ensimmäistä kertaa systemaattisesti suomalaisen lainsäädännön suhdetta lapsen oikeuksien yleissopimukseen. Tähän asti kokonaisvaltaisen lapsioikeustilanteen seuranta on Suomessa ollut pitkälti määräaikaisraportoinnin varassa. Haasteena raportin laatimisessa on se, että raportointikausi on pitkä.
Nyt jätettävän vaihtoehtoisen raportin tulee kattaa keskeisimmät seikat aina vuodesta 2008 lähtien. Raportin merkkimäärä on rajoitettu, joten hyvin tiiviissä tilassa on pystyttävä kuvaamaan yleinen lapsen oikeuksien tilassa tapahtunut kehityskulku ja toisaalta tuotava esille yksityiskohtia esiintyvistä epäkohdista. Oman haasteensa asiaan tuo se, ettei valtio seuraa kattavasti toteuttamiensa hankkeiden vaikutuksia.
Mikäli lapsen oikeuksien toteutuminen halutaan ottaa vakavasti, on sopimuksen täytäntöönpanoa ja seurantaa tehostettava. Olisikin tärkeää, että määräaikaisraportoinnin ja tulevaisuudessa neljän vuoden välein julkaistavan lapsiasiavaltuutetun kertomuksen rinnalle laaditaan lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa koskeva kansallinen toimintasuunnitelma, johon sisällytetään myös määräaikaisia ja mitattavia päämääriä ja tavoitteita – tätä komiteakin on Suomelle aiemmin suosittanut, ja tällaisen strategian laatimista ovat myös lapsi- ja perhejärjestöt esittäneet.
Vaihtoehtoisen raportin kirjoittaminen on tällä hetkellä käynnissä ja siinä esitettyjä tietoja päivitetään aina sille asetettavaan määräaikaan asti. Komitea asettaa vaihtoehtoiselle raportille määräajan ja kertoo kuulemistilaisuuksien ajankohdat vasta valtion raportin saatuaan.