Kun puhutaan ihmisistä ja kansalaisista ja ihmisoikeuksista, ajatellaan usein vain aikuisia. Ja kun puhutaan lapsista, useimmiten mielessä ovat sellaiset lapset, jotka jo osaavat kävellä ja puhua. Kuitenkin vauvatkin ovat kansalaisia ja esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimus koskee myös vauvoja. Myös vauvoilla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun, heidän etunsa ensisijaisuuteen ja kuulluksi tulemiseen kaikissa heitä koskevissa asioissa.
Vauvoillakin on siis oikeus saada vaikuttaa oman elämänsä asioihin. Vauvan arjessa se tarkoittaa esimerkiksi lapsentahtista ruokailua, eli sitä, että vanhemmat opettelevat kuuntelemaan, mikä vauvan itkuista on nälkäitkua ja osaavat tarjota siihen maitoa vastaukseksi. Uskoisin, että tämä toteutuu useimpien vauvojen elämässä aika hyvin (ainakin toisin kuin muutama vuosikymmen sitten, kun vauvoja käskettiin ruokkia tietyn tuntimäärän välein, itkivätpä tai eivät). Useimmat vanhemmat ja vauvoja hoitavat ammattilaisetkin herkistyvät vauvan omalla ilmaisutavalle ja osaavat käyttää lapsen kuuntelussa kaikkia aistejaan ja monen kanavan kautta kommunikointia: sanojen, äänensävyjen, kosketuksen, liikkeen ja toiminnan.
Aina aikuiset eivät kuitenkaan osaa huomioida lapsen näkökulmaa pienissä arkisissa asioissa, jotka voivat vauvalle olla suuria. Kesällä satuin festareilla näkemään, miten tyytyväisenä viltillä nurmikolla kontannut vauva pyyhkäistiin aikuisen kainaloon ilman mitään ennakkovaroitusta – ja parkuhan siitä seurasi. Ei aikuiselle kai tullut mieleen, että vauvalla saattoi olla joku juttu siinä kesken, ja olisi ollut reilua vähintäänkin varoittaa, että hei, nyt pitäisi lähteä tuonne. Jos tällaisia sattumuksia on vauvan arki täynnä, ei siinä oikein toteudu lapsen oikeus vaikuttaa oman elämänsä asioihin.
Eihän vauvan näkemyksen huomioiminen toki tarkoita sitä, että sen mukaan täytyisi jokaisessa asiassa tehdä. Mutta sitä se tarkoittaa, että vauvan pitäisi voida kokea tulleensa kuulluksi silloinkin, kun hänen halujensa mukaan ei voida toimia.
Vauvan näkökulma pitäisi ottaa huomioon myös sellaisissa asioissa, joihin hän ei vielä osaa ottaa kantaa, mutta jotka vaikuttavat hänen elämäänsä. Näitä päätöksiä tehdään niin perheen kuin yhteiskunnankin tasolla. Erityisesti vauvan päivänä, syyskuun viimeisenä perjantaina on hyvä nostaa esiin vauvojen näkökulma ja juhlistaa myös heidän ihmisoikeuksiaan, sillä vauvatkin ovat ihmisiä!