”Myrsky ja suuri möykky” -tarina ja keskustelu

10 min

Luetaan lapsille ääneen johdantona seuraava tarina:

Myrsky ja suuri möykky

Myrsky on reipas ja iloinen tokaluokkalainen. Hän pitää matematiikasta ja musiikista. Vapaa-ajalla hän harrastaa jalkapalloa ja soittaa pianoa. Myrsky on perheen ainoa lapsi ja viettää paljon aikaa yksin kotona koulupäivien jälkeen, sillä molemmat vanhemmat tekevät pitkiä työpäiviä. Myrsky tuntee joskus olonsa yksinäiseksi ja surulliseksi, vaikka tykkää leikkiä myös itsekseen. Hänellä on kivoja luokkakavereita, kuten Pyry ja Tuuli, jotka käyvät välillä leikkimässä Myrskyn kotona.

Kesäloma lähestyy, mutta Myrsky ei jostain syystä tunne itseään kovin iloiseksi. Ihan kuin olkapäällä painaisi raskas möykky, mitä Myrsky ei ymmärrä. Myrsky on nähnyt viime päivinä tv:stä pelottavia kuvia ulkomailta ja ne ovat tulleet hänen uniinsa. Myrsky joutuu myös usein iltaisin nukkumaan mentyään kuuntelemaan vanhempiensa riitelyä. Vaikka Myrsky tietää, ettei riitely ole hänen vikansa, hänen olonsa on kurja. Möykky seuraa Myrskyä kouluun. Se seuraa jalkapalloharjoituksiin. Pianotunnilla möykky tuntuu istuvan pianon päällä, eikä soittaminenkaan suju. Möykky kasvaa entistä isommaksi.

Kesä tulee ja silloin Myrskyn vanhemmat kertovat, että heidän on parempi jatkaa elämää erossa toisistaan, mutta ystävinä. Myrskyn äiti saa töitä uudelta paikkakunnalta toiselta puolelta Suomea ja Myrsky muuttaa hänen mukanaan. Myrsky tuntee surua siitä, ettei enää näe molempia vanhempiaan niin paljon, mutta samalla iloitsee siitä, että riidat on selvitetty ja heillä on nyt hyvä olla. Myrskyä myös surettaa, ettei hän enää pääse niin usein leikkimään Pyryn ja Tuulin kanssa. Möykkykään ei ole jättänyt häntä rauhaan. Myrsky ei ole puhunut siitä kenellekään ja uuden asuinpaikan ja uuteen kouluun tutustumisen myötä se on kasvanut jo lähes huoneen kokoiseksi. Saako sieltä kavereita? Onko siellä yhtä mukavia leikkipaikkoja? Möykky kasvaa niin suureksi, ettei Myrskyn tee enää mieli syödä aamupalaa tai edes leikkiä.

Uusi koulu tuntuu pelottavalta, eikä kavereitakaan oikein löydy. Sitten tulee päivä, kun Myrskyn uusi opettaja huomaa, ettei kaikki ole Myrskyllä hyvin. Myrskyä ei huvittaisi puhua opettajalle, mutta sitten hän kuitenkin aloittaa. Hän kertoo opettajalle möykystä, siitä kuinka iso se on. Hän kertoo huolistaan ja peloistaan, välillä häntä vähän itkettää. Opettaja lohduttaa ja kertoo, ettei ole hätää. “Kaikilla meillä on omat huolemme. Helpottaa, kun niistä voi puhua.” Opettaja kehottaa Myrskyä puhumaan huolistaan myös vanhemmilleen. Samalla möykky alkaa pienentyä ja pienentyä ja lopulta se on enää vain hiiren kokoinen. Puhumalla! Nyt Myrsky on löytänyt tavan, kuinka ikävästä möykystä pääsee eroon ennen kuin se kasvaa liian suureksi. Täytyy vain puhua jollekin turvalliselle aikuiselle. Puhuminen helpottaa Myrskyn oloa niin paljon, että hän lähtee hypellen koulusta kotiin.

Seuraavana päivänä Myrsky pääsee tekemään ryhmätyötä Pilvin ja Lumin kanssa. Kolmikko leikkii kaikki välitunnit yhdessä ja vielä koulupäivän jälkeenkin. Myrsky tuntee olonsa taas onnelliseksi ja toteaa, että seuraavan kerran kun möykky meinaa muuttaa hänen olkapäälleen, hän puhuu siitä oitis turvalliselle aikuiselle.

Tarinan jälkeen keskustellaan tarinasta ja pelosta:

• Millä toisella nimellä möykkyä voisi sanoa? (huoli, pelko)
• Mistä möykky voi syntyä?
• Kenelle kertoisit möykystä?