Ihmisoikeuksien kansainvälinen valvonta

Ihmisoikeussopimuksia valvotaan kansainvälisesti monella eri tavalla. Sopimusten kansainvälinen valvonta voi perustua yksilövalitusoikeuteen eli ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneen ihmisen oikeuteen valittaa sopimusta valvovalle taholle. Lisäksi sopimusten kansainvälinen valvonta voi perustua sopimusvaltioiden hallitusten laatimiin määräaikaisraportteihin tai -kertomuksiin ihmisoikeussopimusten noudattamisesta ja toimeenpanosta. Eräissä ihmisoikeussopimuksissa on myös tunnustettu sopimusvaltioiden oikeus valittaa toistensa teoista tai laiminlyönneistä eli valtiovalitusjärjestelmä tai kansainvälisen asiatuntijaelimen mahdollisuus toimittaa tarkastuksia sopimusvaltioissa.

Ihmisoikeuksien valvontajärjestelmät YK:ssa

YK:n ihmisoikeussopimusten toimeenpanoa jäsenvaltioissa valvovat YK:n päätoimielinten alaiset, riippumattomien asiantuntijoiden muodostamat komiteat.

YK:n komiteat:

Määräaikaisraportit

YK:n keskeisiin ihmisoikeussopimuksiin liittyy valtioiden määräaikaisraportointivelvollisuus. Sopimusvaltiot laativat tietyin määräajoin yhteenvedon siitä, kuinka sopimusta on kansallisella tasolla toteutettu ja millaisia ongelmia on mahdollisesti ilmennyt. Sopimusta valvova komitea käsittelee valtion raportin ja antaa sen pohjalta johtopäätöksensä ja suosituksensa.

Yksilövalitus

Osaan keskeisimmistä YK:n ihmisoikeussopimuksista liittyy myös yksilövalitusoikeus. Sopimusta valvova komitea käsittelee valituksen ja antaa sen perusteella arvionsa siitä, onko valtio loukannut sopimusvelvoitteitaan. Toisin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot, YK:n ihmisoikeussopimusten valvontaelinten kannanotot eivät ole oikeudellisesti sitovia. Ne ovat kuitenkin asiantuntijaelimen oikeudellisia tulkintoja siitä, mitä velvoitteita sopimusvaltioille aiheutuu sopimusten nojalla.

Yksilövalitusjärjestelmä sisältyy KP-sopimukseen, TSS-sopimukseen, rotusyrjintäsopimukseen, naisten oikeuksien sopimukseen ja kidutuksen vastaisen sopimukseen.

Muut ihmisoikeusloukkauksia käsittelevät YK:n elimet

Komiteoiden ja määräaikaistarkastelujen lisäksi valtioiden ihmisoikeustilannetta ja ihmisoikeusloukkauksia käsittelee myös YK:n erityisraportoijat ja työryhmät.

YK:n ihmisoikeusvaltuutettu

YK:n ihmisoikeusvaltuutettu , High Commissioner for Human Rights, (englanniksi, ohchr.org) on YK-järjestelmän johtava toimija ihmisoikeusasioissa ja hänen toimistonsa on osa YK-sihteeristöä. Ihmisoikeusvaltuutettu ja hänen toimistonsa tehtävänkuvaan kuuluu ihmisoikeusstandardien asettaminen, ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta ja seuranta sekä niiden edistäminen kentällä. Etusijalla toimiston työskentelyssä on kaikkein vakavampiin ihmisoikeusloukkauksiin puuttuminen. Toimisto toimii yhteystyössä YK:n jäsenmaiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja tekee mm. tutkimusta sekä tarjoa koulutusta ja tietoa ihmisoikeuksista.

 

Ihmisoikeuksien valvontajärjestelmät Euroopan neuvostossa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT)

Euroopan ihmisoikeussopimusta (EIS), (pdf) pidetään yleisesti tehokkaimpana kansainvälisenä ihmisoikeussopimuksena erityisesti sen valvontajärjestelmän vuoksi. Sopimuksen mukaisia ihmisoikeuksia valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (European Court of Human Rights, EIT), (coe.int). EIT:n toimivaltaan kuuluu kaikki Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen pöytäkirjojen tulkintaa ja soveltamista koskevat asiat.

EIT:n toiminta valvontajärjestelmänä perustuu sille tehtyihin valituksiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen loukkauksista. Tärkein tuomioistuimen valvontamekanismi on yksilövalitus. Yksityishenkilö, kansalaisjärjestö tai ryhmä, joka katsoo sopimusvaltion loukanneen ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja heitä koskevia oikeuksia, voi valittaa tuomioistuimeen. Käytännössä tämä tarkoittaa kotimaisen tuomioistuimen, viranomaisen tai muun julkista valtaa käyttävän tahon menettelyä tai antamaa ratkaisua, jossa valittaja katsoo ihmisoikeuksiaan loukatun. Vastaajana EIT:ssa on aina valtio eli tuomioistuin tutkii onko valtio loukannut sopimusta. Jokainen viranomainen tai muu julkista valtaa käyttävä taho voi kuitenkin omalla menettelyllään tai laiminlyönnillään aiheuttaa valtion vastuun ihmisoikeuksien loukkaamisesta. EIT:n antamat päätökset sitovat sopimusvaltioita oikeudellisesti.

Yksilövalituksen lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus mahdollistaa sopimusvaltioiden valituksen toisiaan vastaan (valtiovalitus), tuomioistuimen neuvoantavat lausunnot oikeudellisista kysymyksistä, jotka koskevat sopimuksen tulkintaa ja valtion velvollisuuden antaa pyynnöstä selvitys siitä, kuinka sen lainsäädäntö takaa sopimuksen täytäntöönpanon. Yksilövalitus ja sen käsittely on kuitenkin tärkein EIT:n toimintamuoto.

Yksilövalituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset

Yksilövalituksen voi tehdä yksityishenkilö, kansalaisjärjestö tai ryhmä, joka katsoo sopimusvaltion loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja oikeuksia. Kuka tahansa luonnollinen henkilö voi käyttää yksilövalitusoikeuttaan. Oikeus koskee myös lapsia. Käytännössä huoltaja kuitenkin yleensä edustaa lasta. Oikeus tehdä valitus alaikäisen puolesta määräytyy lähtökohtaisesti alaikäisen edustamista koskevien kansallisten säännösten mukaan. Kansalaisjärjestöjä sopimuksen tarkoittamassa mielessä ovat myös oikeushenkilöt kuten osakeyhtiöt ja yhdistykset.

Jotta valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, valituksen tekijän täytyy olla itse väitetyn loukkauksen uhri. Loukkauksen pitää koskea valittajaa itseään ja jo tapahtunutta loukkausta. Tutkittavaksi ottaminen rajoittuu vain EIS:n ja sen pöytäkirjoissa turvattuihin oikeuksiin ja vapauksiin, joten valittajan vetoaman oikeuden tulee olla näiden suojaama. Lisäksi tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että asiassa on turvauduttu kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin. Valittajan on siis tullut hakea muutosta saamiinsa ratkaisuihin ja viedä asia ylimpään kansalliseen oikeusasteeseen eli käytännössä korkeimpaan oikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen ennen kuin EIT voi tutkia valitusta. Valitus on myös toimitettava EIT:lle kuuden kuukauden määräajassa lopullisesta kansallisesta päätöksestä. Tuomioistuin ei myöskään ota tutkittavaksi valitusta joka on nimetön tai joka on asiasisällöltään olennaisesti sama kuin tuomioistuimen jo tutkima valitus tai muun kansainvälisen elimen tutkima valitus. EIT voi jättää valituksen tutkimatta myös, jos se on ilmeisen perusteeton tai jos katsotaan, että valittaja ei ole kärsinyt loukkauksesta merkittävää haittaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden vaikutukset

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa valitukseen ratkaisun joko päätöksellä tai tuomiolla. Jos valitusta ei oteta tutkittavaksi, antaa tuomioistuin siitä asiaa koskevan päätöksen. Päätös on lopullinen ja asian käsittely päättyy siihen. Mikäli asia otetaan käsiteltäväksi, tekee tuomioistuin siitä hyväksymispäätöksen ja asian käsittely johtaa tuomioon saakka.

EIT:n tehtävänä on ratkaista onko valtio syyllistynyt väitettyyn ihmisoikeusloukkaukseen ja sen antamat tuomiot ovat ns. vahvistustuomioita, joissa todetaan että Euroopan ihmisoikeussopimusta on rikottu tai ei ole rikottu. Lisäksi EIT voi määrätä loukkaukseen johtaneissa tapauksissa loukkauksen uhrille kohtuullisen hyvityksen. Kohtuullinen hyvitys voi koskea aineellista vahinkoa eli aiheutuneita taloudellisia menetyksiä, aineetonta vahinkoa eli henkiseen kärsimykseen rinnastettavaa vahingonkorvausta ja jutun aiheuttamia kohtuullisia oikeudenkäyntikuluja.

EIT:n antamalla langettavalla tuomiolla ei ole suoraa vaikutusta lainvoimaisiin kansallisten tuomioistuinten antamiin tuomioihin. EIT ei ole siis muutoksenhakutuomioistuin, joka voisi kumota kansallisen tuomioistuimen antaman tuomion. Joissain tilanteessa EIT:n langettava tuomio saattaa kuitenkin tarjota perusteen purkaa kotimainen lainvoimainen tuomio. Tällainen harkinta tapahtuu aina tapauskohtaisesti.

EIT:lla ei ole myöskään suoraa valtaa määrätä kansallista lainsäädäntöä muutettavaksi. Tuomioistuimen antamasta tuomiosta voi kuitenkin ilmetä, että kansallinen lainsäädäntö on yhteensopimaton Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa ja tuomio voi johtaa sitä kautta lainmuutokseen valtiossa.

EIT:n ratkaisukäytännöllä on kuitenkin muutakin merkitystä esimerkiksi Suomessa. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö on tärkeä lähde ihmisoikeussopimuksen tulkinnalle. EIT:n ratkaisut ovat oikeudellisesti sitovia kannanottoja ihmisoikeussopimuksen sisällöstä, joten suomalaisilla tuomioistuimilla ja hallintoviranomaisilla on velvollisuus ottaa ne huomioon. Lainkäytön lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen tulkintakäytäntö on huomioitava myös kansallisessa lainsäädäntötyössä.

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea, European Committee of Social Rights, (coe.int) valvoo Euroopan sosiaalisen perusoikeuskirjan (finlex.fi) noudattamista. Valvonnan päämuotona on sopimusvaltioiden esittämät määräaikaisraportit komitealla. Sosiaalisten oikeuksien komitean johtopäätökset määräaikaisraporteista välitetään hallitusten väliselle komitealla, jonka tehtävänä on varmistaa, että jokainen valtio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin parantaakseen tilannetta. Vakavimmissa tapauksissa, joissa perusoikeuskirjaa ei ole noudatettu, Euroopan neuvoston ministerikomitea voi antaa suosituksia jäsenmaa lainsäädännön tai käytännön muuttamiseksi.

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea tutkii myös peruskirjan nojalla tehtyjä järjestökanteluita. Järjestö voi tehdä kantelun, jos se epäilee, ettei peruskirjaa ole pantu jäsenvaltiossa riittävästi käytäntöön. Järjestökantelun voivat tehdä eurooppalaiset työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, tietyt edellytykset täyttävät kansainväliset kansalaisjärjestöt sekä kansalliset työnantaja- ja työtekijäjärjestöt. Sopimusvaltio voi myös tunnustaa sen lainkäyttövallan piirissä toimivien kansallisten kansalaisjärjestöjen oikeuden tehdä järjestökanteluja valtiota vastaan. Suomi on tunnustanut kansallisten kansalaisjärjestöjen yleisen kanteluoikeuden. Komitea päättää asian tutkittavaksi ottamisesta kantelun johdosta sekä siitä, onko sopimusvaltio noudattanut riittävästi peruskirjan velvoitteita, ja antaa tarvittaessa suosituksia jäsenvaltiolle tilanteen parantamiseksi. Yksityiset henkilöt eivät voi tehdä kanteluja sosiaalisten oikeuksin komitealle.

(Suomea koskevat kantelut löytyvät valitsemalla sivuston vasemmasta yläreunasta (Document Collections) Decisions: Admissibility, Merits sekä valitsemalla sivuston oikeasta yläreunasta Advanced Search ja State kohdasta Finland.)

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun, Commissioner for Human Rights (coe.int), tehtävä on perustettu vuonna 1999. Ihmisoikeusvaltuutettu on itsenäinen toimija, jonka tehtävänä on edistää tietoisuutta ihmisoikeuksista ja niiden kunnioittamisesta. Valtuutettu tekee vierailuja jäsenmaihin ja raportoi maiden ihmisoikeustilanteesta, julkaisee eri ihmisoikeusteemoihin liittyviä julkaisuja sekä järjestää tapahtumia, seminaareja ja työpajoja erityisistä ihmisoikeuksiin liittyvistä aiheista. Yksi teemoista on lasten oikeudet. Yksittäiset ihmiset eivät voi tehdä valituksia valtuutetulle.

Lähteitä ja lue lisää

Pellonpää, Matti – Gullas, Monica – Pölönen, Pasi – Tapanila, Antti: Euroopan ihmisoikeussopimus. Talentum. Helsinki 2012.

Koivurova, Timo & Pirjatanniemi, Elina (toim.): Ihmisoikeuksien käsikirja. Tietosanoma. Tallinna 2014.