Lapsen etu

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kohta edellyttää, että kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen oikeuksien komitean mukaan (pdf)lapsen edussa on kysymys lapsen ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla toteuttavasta tulkinnasta.

Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksella on ollut merkittävä asema lapsen edun käsitteen muotoutumisessa ja sitä on osaltaan vahvistanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytäntö. EIT on todennut lapsen oikeuksien kannalta merkittävän ratkaisunsa Sahin v. Germany (echr.coe.int) yhteydessä, että se tulkitsee lapsen oikeuksia YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen tarkoituksen ja päämäärien mukaisella tavalla. Lapsen edun ensisijaisuutta koskeva säännös sisältyy myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklaan.

Lapsen oikeuksien komitea on luonnehtinut lapsen edun periaatetta kolmesta näkökulmasta (pdf). Ensinnäkin lapsen etu on sisällöllinen oikeus, jolla tarkoitetaan lapsen edun ensisijaisuutta sekä harkinnan lähtökohtana että päätöksenteon tavoitteena. Toiseksi lapsen etu on perustavaa laatua oleva, tulkintaa ohjaava periaate. Tulkintaperiaatteena lapsen etu velvoittaa valitsemaan eri tulkintavaihtoehdoista sen, joka parhaiten toteuttaa lapsen etua. Kolmanneksi lapsen etu on komitean mukaan prosessuaalinen toimintaohje: lapsen edun harkintaan liittyvä analyysi tulee tuoda esille päätöksentekoprosessissa. Lapsen etu korostuu nimenomaan punnintaperiaatteena, jolloin yksittäistä lasta tai lapsiryhmää koskevissa ratkaisuissa on selvitettävä, miten lapsen etua on arvioitu, mihin kriteereihin perustuen ja miten periaatetta on arvioitu suhteessa muihin periaatteisiin. Tällöin korostuu päätöksen perustelujen merkitys, joiden avulla voidaan todentaa lapsen edun arvioinnin elementit sekä argumentoida niiden kestävyyttä.

Sopimuksen 3 artiklassa ei ole tarkoituskaan määritellä lapsen etua sisällöllisesti vaan se velvoittaa siihen, ettei lapsen edun mukaista harkintaa voida sivuuttaa lapsia koskevissa toimenpiteissä. Lapsen oikeuksien komitea korostaa velvollisuutta harkita lapsen etua aktiivisesti (pdf) . Se tarkoittaa sitä, että päätöksentekijän on voitava osoittaa, että lapsen etua on arvioitu sekä myös se, miten sitä on arvioitu ensisijaisena ratkaisuperusteena. Sopimuksen alkuperäiskielellä englanniksi velvoite on seuraava “The best interests of the child shall be a primary consideration” (ohchr.org), jonka on todettu paremmin kuvaavan lapsen edun mukaisen ratkaisun harkintaa ja punnintaa kuin yksikkömuodossa oleva suomenkielinen käännös.

Millaisin punnintaperustein lapsen etua voitaisiin eri tilanteissa harkita ja arvioida? Lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan (pdf) nostanut esille, että huomiota tulisi kiinnittää lapsen omiin näkemyksiin, lapsen identiteettiin ja taustaan, perheen ja perhesuhteiden vaalimiseen, lapsen huoltoon, suojaamiseen ja turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin, lapsen haavoittuvaan asemaan, lapsen terveyteen sekä lapsen koulutukseen.

Lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut, ettei lapsen etua saa käyttää perusteena kieltää lapselle sopimuksessa turvattuja oikeuksia. Esimerkiksi lapsen ihmisarvon kanssa ristiriidassa olevia tai lapsen oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen loukkaavia käytäntöjä, kuten esimerkiksi ruumiillista kurittamista, ei missään tilanteessa voida määritellä lapsen edun mukaiseksi.

Lapsen oikeus esittää omat näkemyksensä ja saada ne huomioon otetuiksi on keskeinen osa lapsen oikeuksien sopimuksen lapsen edun määritelmää (pdf). Lapsen oikeus osallistua turvaa sen, että lapsi voi olla mukana niissä prosesseissa, joissa hänen hyvinvoinnistaan päätetään. Komitea on korostanut (pdf) sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan välistä erottamatonta yhteyttä. Lapsen näkemykset tulee ottaa huomioon myös lapsen edun arvioinnissa. Lapsen edun mukainen ratkaisu ei kuitenkaan välttämättä ole sama kuin lapsen mielipiteen mukainen ratkaisu: lapsen etu ei siis lähtökohtaisesti tarkoita samaa kuin lapsen tahto. Lapsella ei myöskään ole velvollisuutta tehdä päätöksiä eikä lapselle tule jättää päätöksenteon vastuuta vaikeissa päätöksentekotilanteissa.

Lapsen etu määrittyy yksittäisen lapsen kohdalla tilanne- ja tapauskohtaisesti ja arviointiin sisältyy aina myös tulkintaa. Lapsen edun määrittely edellyttää aikuisilta hyvää lapsen oikeuksien tuntemusta ja se edellyttää myös sitä, että aikuiset ovat selvillä lasten näkemyksistä. Kun lapsen etua ja hyvinvointia pohditaan, apuna on myös ajantasainen ja uusin tieto muun muassa lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä vuorovaikutussuhteiden laadusta ja merkityksestä.

Lapsen edun ensisijaisuuden toteuttamiseen liittyy lapsiin suorasti tai epäsuorasti liittyvien toimien ja päätösten arviointi lainvalmistelussa ja hallintotoiminnassa. Kysymys on lapsivaikutusten arvioinnista.

Lähteitä ja lue lisää