Mikä on lapsen oikeuksien sopimus
Lapsen oikeuksien sopimus on lasten oma ihmisoikeussopimus. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tavoitteena on turvata jokaiselle lapselle ja nuorelle oikeus hyvään elämään.
Maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus
YK:n lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Ratifioinnilla tarkoitetaan sopimuksen lopullista hyväksymistä, vahvistamista ja saattamista voimaan. Sopimuksen mukaan lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat. Valtion tulee turvata lasten ihmisoikeuksien toteutuminen.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Sopimus on ollut Suomessa voimassa laintasoisena vuodesta 1991.
Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa siihen sitoutuneita valtioita. Niiden velvollisuus on varmistaa lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuus sekä huolehtia sen kansallisesta täytäntöönpanosta ja viranomaisten asianmukaisesta kouluttamisesta. Myös Suomen perustuslain 22 § (finlex.fi) mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Lapsen oikeuksien sopimus turvaa laajasti lapsen elämän eri osa-alueita
Lapsen oikeuksien sopimus on laaja-alainen ihmisoikeussopimus, joka sisältää esimerkiksi koulutukseen, terveydenhuoltoon, vanhempien kasvatusvastuuseen, lasten uskonnon- ja sananvapauteen ja sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksia. Yhteensä sopimuksessa on 54 artiklaa. Sopimusta tulee tulkita kokonaisuutena, sillä artiklat ovat sidoksissa toisiinsa.
Lapsen oikeuksien sopimus sisältää monia samoja oikeuksia kuin muut ihmisoikeussopimukset ja lisäksi eräitä nimenomaan lapsia koskevia oikeuksia, kuten lapsen oikeuden saada etunsa ensisijaisesti harkituksi (3 artikla) sekä oikeuden lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan (31 artikla).
Lapsen oikeuksien sopimusta on täydennetty kolmella valinnaisella pöytäkirjalla (lapsiasia.fi). Ne koskevat lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin; lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa; sekä valitusmenettelyä. Suomi on ratifioinut kaikki kolme valinnaista pöytäkirjaa eli ne velvoittavat Suomea samalla tavalla kuin itse sopimus.
Lapsen oikeuksien komitea tulkitsee sopimusta
YK:n lapsen oikeuksien komitea julkaisee yleiskommentteja, jotka ovat lapsen oikeuksien sopimuksen tulkintaohjeita. Vaikka sopimusvaltiot eivät ole erikseen sitoutuneet noudattamaan komitean yleiskommentteja, niille tulee antaa merkittävä painoarvo sopimuksen tulkinnassa, sillä ne ovat sen ymmärtämisen kannalta arvovaltaisimman ihmisoikeustahon antamia.
Komitea on toistaiseksi laatinut yhteensä 26 yleiskommenttia. Ensimmäinen niistä on vuodelta 2001 ja koskee koulutuksen tavoitteita. Yleiskommentteja on annettu sekä yksittäisiin artikloihin liittyen (esimerkiksi yleiskommentti nro 12 lapsen oikeudesta tulla kuulluksi, pdf) että erilaisiin teemoihin tai ikävaiheisiin liittyen (esimerkiksi yleiskommentti nro 20 lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta nuoruusiässä, pdf). Lapsen oikeuksien komitea valmistelee yleiskommenttia nro 27, jonka odotetaan tulevan julkaistuksi vuonna 2026. Se käsittelee oikeussuojaa ja oikeussuojakeinoja.
Lapsiasiavaltuutettu on käännättänyt kaikki yleiskommentit suomeksi. Ruotsin lapsiasiavaltuutetun sivuilta löytyvät ruotsinkieliset versiot.
Tutustu komitean toimintaan ja yleiskommentteihin YK:n sivustolla:
Kuinka sitova lapsen oikeuksien sopimus on?
Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. On kuitenkin hyvä huomata, että ratifioinnin laajuus ei yksin kerro sopimuksen painoarvosta ja merkityksestä eri valtioissa, vaan sopimuksen noudattaminen riippuu paljolti valtioiden halukkuudesta ottaa komitean kritiikki ja suositukset huomioon. Komitealla ei ole velvoittavaa seurantamekanismia valtioille annettujen päätelmien ja suositusten seurantaan. Valtioiden tulee kuitenkin raportoida määräaikaisraporteissaan, miten ne ovat edistäneet komitean esille ottamia asioita.
Sopimuksen painoarvoon vaikuttaa osaltaan se, että osa sopimuksen ratifioineista valtioista on tehnyt sopimukseen varaumia. Suomi ei ole tehnyt lapsen oikeuksien sopimukseen yhtään varaumaa.
Lapsen oikeuksien sopimusta edelsi YK:n lapsen oikeuksien julistus vuodelta 1959. Julistus ei ollut valtioita sitova, mutta vaikutti siihen, että lapsen oikeudet nousivat esille sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla.
