”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 1. artikla.
Jokainen ihminen on yhtä arvokas. Tämä lukuisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja Suomen perustuslakiin kirjattu lähtökohta valaa perustan ihmisyydelle ja ihmisten väliselle oikeudenmukaisuudelle. Ihmisen arvo on mittaamaton, eikä ihmisiä saa asettaa toisiinsa nähden eriarvoisiin asemiin. Vaikka ihmisarvon kunnioittaminen on jokaisen ihmisen velvollisuus, sen puolustaminen vaatii valtavasti työtä.
Ihmisen arvokkuudesta ja ihmisarvosta puhuminen ei ole helppoa, koska jo peruskäsitteet ovat moniulotteisia. Arvokas viittaa asioihin, joilla on erityinen merkitys ja tärkeys, kun taas arvon käsitteellä on suomen kielessä useita merkityksiä. Taloudessa se tarkoittaa saatujen hyötyjen ja menetettyjen uhrausten erotusta, ja filosofiassa arvolla tarkoitetaan erilaisia yhteiskunnan moraalisia tavoitteita ja standardeja, joita kohti voimme suuntautua ja jotka ohjaavat käyttäytymistämme.
Lapsen ihmisarvo ei historiassa ole ollut itsestään selvä, vaan lapset olivat Suomessakin pitkään isännän omaisuutta. Edelleen lapset ovat monella tapaa alisteisessa asemassa aikuisiin nähden, etenkin tarkasteltaessa heidän kansalaisoikeuksiaan ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa omiin asioihinsa. Lasten oikeuksien turvaaminen onkin edellyttänyt yleissopimusta, jonka noudattamiseen valtiot ovat sitoutuneet. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen voimaa ja kestävyyttä ei testata vain kriisitilanteissa, vaan jokapäiväisessä päätöksenteossa.
Moni on kohotellut kulmiaan, kun olen kertonut, että tänä vuonna haluaisin perehtyä siihen, miten talous ja lapsen oikeudet suhteutuvat toisiinsa. Eihän lapsuuden arvoa voi määrittää – ei ainakaan talouden mittarein. Yhteiskunnassa tehdään kuitenkin päivittäin ihmisten arkeen ja elämään perustavalla tavalla vaikuttavia päätöksiä, joita taloudelliset tekijät ohjaavat.
Taloudesta johdetut arvokysymykset aktivoituvat silloin, kun päätetään vaikkapa kalliiden lääkkeiden korvattavuudesta, lastensuojelupalveluista, kouluverkon karsimisesta, liikuntapaikkojen rakentamisesta tai perheiden saamasta tuesta. Yksittäisten ihmisten elämässä rahalla arvotetaan työtä ja toimeentuloa. Lapset oppivat jo varhain vertailemaan viikkorahojaan ja elinolojaan. Omanarvontunto voi olla koetuksella, jos oma elämä on muihin verrattuna niukkaa.
Arvojen ja talouden rinnakkainen tarkastelu ei ole yhdentekevää, sillä arvoilla on suora vaikutus toteutettavaan politiikkaan. Koveneva talouspuhe on saanut minut pohtimaan, millaisia valintoja niukkenevan talouden oloissa tehdään ja miten näitä valintoja perustellaan. Jos arvoista ei puhuta myös talouden kielellä, juhlapuheet ja todellisuus erkanevat toisistaan.
Arvon mittaaminen taloudellisten panosten kautta ei kuitenkaan riitä. Seuratessani maailman menoa, en aina ole ihan varma, kunnioitetaanko tasavertaista ihmisarvoa kaikkialla ja kaiken aikaa. Euroopassakin on havaittavissa voimia, jotka kyseenalaistavat muiden ihmisoikeuksien lisäksi myös lapsen oikeuksia.
Maailmanjärjestyksen huojuessa meidän on puolustettava ihmisoikeuksia hanakammin kuin koskaan. Siksi on välttämätöntä, että jokainen yhteiskunnallinen päätös, jokainen rakenteellinen muutos ja jokainen arkinen kohtaaminen kohtelee jokaista lasta yhtä arvokkaana. Muuten olemme matkalla kohti maailmaa, jossa ihmisyyden perusta murenee.
Lapsiasiavaltuutettu
