Lapsen terveys on arvokas asia, josta säädetään YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa.
Ihmisoikeusjärjestelmä takaa jokaiselle jakamattoman ja universaalin ihmisarvon. Jokainen lapsi on siten yhtä arvokas, ja kaikki lapset ovat oikeutettuja nauttimaan ihmisoikeuksien antamasta suojasta. Lapsen elämässä yksi keskeinen ihmisoikeus on oikeus terveyteen. Se turvataan useissa ihmisoikeussopimuksessa, joista lapsen kannalta keskeisin on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lapsen terveyttä on siis pidetty niin arvokkaana ja vaalimisen arvoisena asiana, että se on nostettu lasten ihmisoikeussopimukseen omaksi erilliseksi oikeudekseen.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että sairaus tai terveyshaasteet tekisivät lapsesta vähemmän arvokkaan yksilön. Juuri näiden lasten kohdalla ihmisoikeuden suoja päin vastoin korostuu. Pitkäaikainen – ja joskus koko lapsen elämää seuraava – sairaus voi tehdä lapsesta erityisen haavoittuvan, ja lapsi voi siten olla erityistä suojelua ja huolenpitoa tarvitsevassa asemassa.
Vanhemmilla on keskeinen asema lapsen terveysoikeuden toteuttamisessa, etenkin niiden pienten lasten osalta, jotka eivät pysty vaikuttamaan omaa terveyttään koskeviin päätöksiin. Myös vanhempien oma terveys ja jaksaminen vaikuttavat lapsen terveyteen ja hyvinvointiin.
Kodin mahdollisuudet vaikuttaa lapsen terveyteen ovat kuitenkin rajalliset. Ratkaisevaa on, millaiset terveyspalvelut lapsille päätetään turvata eli millaista terveydenhuoltopolitiikkaa harjoitetaan. Lapsen oikeus terveyteen edellyttää riittäviä, oikea-aikaisia ja lapsen tarpeisiin sopivia terveyspalveluita. Myös Suomen perustuslaissa lapselle turvataan oikeus riittäviin terveyspalveluihin. Oikeus on turvattava yhdenvertaisesti kaikille lapsille terveystaustasta tai yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta. Oli kyse sitten lapsen perusterveydenhuollosta tai erikoissairaanhoidosta, ei pääsy lapselle tarpeellisiin terveyspalveluihin saisi tarpeettomasti hidastua tai pahimmillaan estyä esimerkiksi terveydenhuollon pitkien hoitojonojen vuoksi.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen riittämättömyys paljastaa arvostuksen puutteen
Monet lapset ja nuoret voivat huonosti ja he kohtaavat aiempaa enemmän mielenterveyden haasteita. THL:n mukaan yläasteen 8.- ja 9.- luokkalaisilla tytöillä masennus- ja ahdistuneisuusoireilu lisääntyi pandemian jälkeen. Pysäyttävää on, että lasten ja nuorten epätoivokuolemat ovat myös kasvaneet. Samaan aikaan monet mittarit osoittavat, että lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut eivät tällä hetkellä toteudu riittävästi. Etenkin erikoissairaanhoidon palvelut lasten ja nuorisopsykiatriassa ovat olleet hyvin ruuhkautuneet. Palveluihin pääsyssä on myös isoja alueellisia eroja, mikä voimistaa lasten eriarvoistumista.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on vuonna 2023 ilmaissut Suomelle huolensa masennuksen, ahdistuneisuuden ja itsensä vahingoittamisen yleisyydestä lasten keskuudessa ja suositellut, että Suomi muun muassa varmistaisi viipymättä palveluiden riittävät resurssit, panostaisi ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin sekä puuttuisi lasten korkeaan itsemurhakuolleisuuteen.
Myönteisiä askelia palveluiden turvaamiseksi onkin otettu. Vuonna 2025 voimaan astuneen lasten ja nuorten terapiatakuun odotetaan helpottavan ja nopeuttavan avun saamista etenkin lievempiin mielenterveyshaasteisiin. Terapiatakuun onnistumisia on kuitenkin liian aikaista arvioida vielä. Lisäksi haavoittuvassa asemassa olevat lapset, jotka tarvitsisivat intensiivisiä ja pitkäkestoisia mielenterveyspalveluita, ovat rajattu takuun ulkopuolelle. Mielenterveyden haasteisiin eniten apua tarvitsevien lasten palveluiden saanti on siten edelleen vaarantunut.
Onko yhteiskunnalla tahtoa tunnistaa kaikkien, myös mielenterveyden haasteista kärsivien lasten, arvokkuus ja oikeus terveyteen? Arvostusta voidaan osoittaa resursseja lisäämällä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Palvelurakenne on myös laajemman tarkastelun tarpeessa. Lapsiasiavaltuutettu on ehdottanut, että lainsäädännöllä varmistettaisiin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin yhtenevät kansalliset rakenteet. Palveluketjun toimivuus aina ehkäisevästä työstä perustason hoitoon ja erikoissairaanhoitoon on turvattava lapselle.
Sanotun lisäksi tarvitsemme koko yhteiskunnan läpäisevää lapsia arvostavaa politiikkaa, joka vahvistaa lasten mielenterveyttä. Nykysuunta, jossa esimerkiksi erilaisia ennaltaehkäiseviä palveluita on karsittu ja lapsiperheiden taloudellista ahdinkoa lisätty, ei ole lasten terveyden kannalta oikea. Luomalla turvallista arkea, joka kannattelee lapsia ja kokonaisuudessaan edistää heidän oikeuksiensa toteutumista, tuetaan paremmin myös lasten mielenterveyttä.
Anni Kuoppamaa on työskennellyt korkeakouluharjoittelijana ja sittemmin juridisena asiantuntijana Lastensuojelun Keskusliitossa. Lastensuojelun Keskusliitto tekee työtä sen eteen, että lapsen oikeudet tunnetaan ja ne toteutuvat yhteiskunnassamme.
