Julkisen talouden säästöpaineet lisäävät riskiä päätöksille, joilla voi olla pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen. Siksi lapsivaikutusten arviointi on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Talouspäätösten vaikutukset lapsiin on arvioitava huolellisesti, ja erityisesti on varmistettava, etteivät heikennykset kohdistu lapsiin eikä varsinkaan haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin.
Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsen etu on ensisijainen harkintaperuste kaikissa lapsia koskevissa asioissa. Lapsen etu saa sisältönsä lapsen oikeuksista ja tarpeista. Lapsiryhmiä koskevissa asioissa lasten edut selvitetään lapsivaikutusten arvioinnilla. On myönteistä, että lapsivaikutusten arviointeja tehdään aiempaa enemmän. Tästä huolimatta lapsivaikutusten arvioinneissa on edelleen useita yleisiä kipupisteitä.
Arviointi ei juurru osaksi valmistelua
Ensimmäinen kipupiste liittyy arviointien toteutukseen. Organisaatiossa on saatettu tehdä periaatepäätös lapsivaikutusten arvioinnin toteuttamisesta, mutta käytännön toimintatavat eivät muutu. Arvioinnit jäävät satunnaiseksi eivätkä ne ole osa organisaation päätösten tavanomaista valmistelua. Taustalla on usein se, ettei lapsivaikutusten arvioinnin merkitys ole välittynyt ylimpään virkamies- ja luottamushenkilöjohtoon asti. Arviointikäytäntöjen juurtuminen edellyttää johdon vahvaa sitoutumista. Johdon on myös seurattava arviointien toteutumista ja varmistettava, että ne ovat osa organisaation normaalia valmistelua lapsiin vaikuttavissa asioissa.
Arvioinnin tarkoitus jää epäselväksi
Toinen kipupiste on se, että organisaation oma pohdinta lapsivaikutusten arvioinnin tarkoituksesta jää vähäiseksi. Arviointi saatetaan nähdä erillisenä työkaluna tai mekaanisena velvoitteena, joka suoritetaan erillään muusta valmistelusta. Tällöin arvioinnin keskeinen tarkoitus, päätöksenteon kannalta olennaisen tiedon tuottaminen, voi jäädä hämäräksi. Siksi kussakin organisaatiossa tulisi pohtia, miten lapsivaikutusten arviointi sovitetaan osaksi sen omia prosesseja ja käytäntöjä. Tässä tarvitaan yhteistä keskustelua arviointien tavoitteista ja toteutustavoista.
Arvioinnin uskottavuus horjuu
Kolmas kipupiste liittyy arvioinnin uskottavuuteen. Arvioinneissa saatetaan liioitella myönteisiä vaikutuksia, kun taas kielteiset vaikutukset jätetään vähälle huomiolle tai niitä ei tuoda esille lainkaan. Esimerkiksi palvelujen keskittämistä koskevissa arvioinneissa saatetaan ylikorostaa muutoksen vaikutuksia toiminnan tehokkuuteen tai laatuun, mutta lasten ja lapsiperheiden arkeen kohdistuvat haitat saatetaan sivuuttaa. Pahimmillaan lapsivaikutusten arvioinnista tulee väline jo tehdyn ratkaisun perustelemiseksi. Aidon arvioinnin tunnusmerkki on se, että siinä tarkastellaan rehellisesti eri toimintavaihtoehtojen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia sekä hyödynnetään monipuolista tietopohjaa. Vain tällöin arviointi lisää päätöksenteon laatua ja luotettavuutta.
Aikaresurssit koetaan esteeksi
Neljäs kipupiste liittyy valmistelun aikaresursseihin. Lapsivaikutusten arvioinnin koetaan vievän aikaa ja lisäävän valmistelutyötä. Arviointi voidaan nähdä ylimääräisenä velvoitteena. On tunnistettava, että eri asioissa tarvitaan laajuudeltaan erilaista arviointia. Vaikutuksiltaan merkittävissä ja monimutkaisissa asioissa tarvitaan perusteellisempaa arviointia kuin rajatuissa ja vaikutuksiltaan vähäisissä asioissa. Mitä laajemmista ja vaikeammista päätöksistä on kyse, sitä tärkeämpää on tunnistaa niiden vaikutukset lapsiin ja etsiä keinoja kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi, poistamiseksi tai lieventämiseksi.
Lasten näkemyksiä ei hyödynnetä
Viides kipupiste liittyy lasten osallistumiseen. Arviointeja tehdään usein aikuisten näkökulmasta ilman, että lasten kokemuksia tai näkemyksiä on hyödynnetty. On pidettävä mielessä, että lapsilla on oikeus tulla kuulluiksi itseään koskevissa asioissa. Lasten osallistuminen ei aina edellytä laajoja kuulemisprosesseja, mutta heidän näkemyksensä tulee huomioida osana arvioinnin tietopohjaa aina, kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Ilman lasten omaa näkökulmaa arviointi jää helposti puutteelliseksi.
Arvioinnin tulokset eivät vaikuta päätökseen
Kuudes kipupiste on, että lapsivaikutusten arvioinnin tulokset sivuutetaan päätöksenteossa. On varmistettava, että lapsivaikutusten arvioinnin tulokset vaikuttavat myös itse päätöksentekoon. Lapsiin vaikuttavat talouspäätökset eivät muodosta tästä poikkeusta. Lapsivaikutusten arviointi auttaa tekemään päätöksiä, jotka turvaavat lasten oikeudet ja hyvinvoinnin myös silloin, kun valintoja joudutaan tekemään niukoista resursseista. Lopulta kyse on siitä, kuinka hyvin päätöksenteossa onnistutaan kantamaan vastuuta lasten hyvinvoinnin ja kehityksen turvaamisesta. Hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa, ja jokainen lapsi on arvokas.
Kirjoittaja toimii vaikuttamistyön johtajana Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Hän on juristi ja ammatillinen opettaja.
