“Aikuisen ei koskaan pitäisi vähätellä lapsen tunteita.” Näin kirjoitti tutkimuslomakkeeseen ala-asteikäinen tyttö, kun kysyimme lapsilta, mitä aikuisten pitäisi ymmärtää heidän elämästään silloin, kun vanhempi on vankilassa. Lapsen viesti tuo näkyviin toiveen tulla nähdyksi ja kuulluksi. Mutta kuka lasta tällaisessa tilanteessa huomioi?
Luontevimmin lapsen tunteita ja tarpeita kohtaa ja kannattelee hänestä arjessa huolehtiva vanhempi. Tutkimuksesta kuitenkin tiedämme, että vanhempi itsekin on usein tuen tarpeessa, kun perheenjäsen joutuu vankilaan. Uudessa elämäntilanteessa hän yrittää selvitä vähentyneillä tuloilla ja ainoana aikuisena lapsiperhearjesta. Vanhempi ei aina myöskään tiedä, mitä vankeudesta olisi hyvä kertoa lapselle.
Lain velvoite ei yksin riitä
Lapsen huomioimista vanhemman vankeuden yhteydessä edellyttää myös ammattilaisia velvoittava laki. Sosiaalihuoltolain mukaan lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä, kun vanhempi aloittaa tutkintavankeuden tai vankeusrangaistuksen. Silti lainsäädännön velvoite ei aina toteudu käytännössä. Lasten tilanteita ei tarkasteta järjestelmällisesti, sillä selvitys edellyttää useita vaiheita: lapsia koskevan tiedon hakemista väestörekisteristä, vankilaan tulleen vanhemman kanssa keskustelua, vankilan henkilökunnan välittämää tietoa lapsesta hyvinvointialueelle, sekä tiedon siirtymistä oikeille työntekijöille. Vaiheittaisuuden vuoksi lapsi voidaan ohittaa monessa kohdassa ja siksi lapsen tilanteen varmistaminen jää usein sattumanvaraiseksi.
Lapsen oikeuksien toteutuminen rakentuu siitä, että jokainen ammattilainen tekee omassa työssään sen, mitä lapsen huomioiminen edellyttää, vaikka ei työskentelisi suoraan lapsen kanssa. Jos usea ammattilainen sivuuttaa lasten oikeuksia koskevan tehtävänsä, voi lopputuloksena olla, ettei kukaan pysähdy keskustelemaan lapsen oman kokemuksen äärelle. Lapselta jää kysymättä, mitä hän ajattelee, tuntee ja tarvitsee, kun vanhemman vankeus muuttaa hänen arkeaan.
Lapsen arvostaminen näkyy konkreettisina tekoina
Tutkimuksessamme sosiaalityön ammattilaiset tunnistavat lapset aktiivisina toimijoina, joilla on usein myös enemmän ymmärrystä tilanteesta kuin aikuiset kuvittelevat. Siksi sosiaalialan ammattilaiset korostavat, että on tärkeää kuulla lasta ja hänen näkemyksiään. Vain näin voidaan lapsen tuen tarve konkreettisesti arvioida. Tämä kuitenkin edellyttää tietoa vankilaan tulleen vanhemman lapsesta.
Tutkimukseemme vastanneen tytön viestin voi ymmärtää kehotuksena meille aikuisille. Lapsen tunteita ei voi ottaa vakavasti, jos niistä ei kysytä. Lapsen arvostaminen näkyy siinä, että hänen kokemukselleen tehdään tilaa, häntä kuunnellaan ja hänen tarpeisiinsa vastataan. Lasten kokemukset vankilan varjossa ovat monenlaisia ja keskenään ristiriitaisiakin. Ikävän ja surun rinnalla voi olla huolta, häpeää, vihaa tai helpotusta. Olennaista on antaa lapselle tilaa ja mahdollisuus kertoa ajatuksistaan, mutta tämä edellyttää ammattilaisten ymmärrystä palvelujärjestelmässä siitä, mitä lapsen huomioiminen on konkreettisina tekoina.
- Eija Eronen, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
- Rosi Enroos, yliopistonlehtori, lapsi- ja perhesosiaalityön dosentti, Tampereen yliopisto
- Anastasia Lapintie, vastaava asiantuntija, lapsi- ja läheistyö, Rikoksettoman elämän tukisäätiö
- Tiina Malin, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Eronen, Enroos ja Malin työskentelevät VaVa-hankkeessa, jossa tutkitaan vankeuden varjossa elävien lasten ja vanhempien perhesuhteita ja palvelutarpeita sekä kehitetään tutkimukseen perustuvia käytäntöjä ja laadukkaita palvelupolkuja vankien lapsille ja perheille. Lapintie RETSin lapsi- ja läheistyön vastaavana asiantuntijana toimii tutkimushankkeen yhteistyökumppanina.
