Jokaisella lapsella on oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tavalla, joka vahvistaa kokemusta siitä, että hän on tärkeä. Lapsen oikeudet eivät toteudu vain suurissa päätöksissä, vaan ennen kaikkea arjen pienissä kohtaamisissa, kun joku on kiinnostunut lapsen ajatuksista, iloitsee hänen kanssaan, kuuntelee ja löytää aikaa yhteisille hetkille.
Jokainen lapsi tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia, jotka näkevät hänessä ainutlaatuisen ja arvokkaan ihmisen. Joskus tällainen tärkeä aikuinen löytyy läheltä, joskus perheen ulkopuolelta. Merkityksellistä on se, että lapsella on joku, jolla on aikaa juuri hänelle.
Yhden vanhemman perheissä tarvitaan lisäaikuisia
Yhden vanhemman perheissä on käytössä yhden vanhemman aika, jaksaminen, raha ja resurssit. Tukiverkostojen puute voi kuormittaa perheen arkea kovastikin. Monesti ihmisiä ympärillä voi olla paljonkin, mutta niitä kenelle soittaa, kun jaksaminen loppuu tai arjessa nousee esiin ongelmia, on vähemmän. Tunne siitä, että oman lähipiirin ihmisillä on omatkin haasteensa ja kuormansa, nostaa ennestään avun pyytämisen rimaa.
Toisaalta joskus vanhempi saattaa kaivata vain sitä, että saisi hehkuttaa toiselle aikuiselle oman lapsensa ihanuutta tai onnistumista jostain niin, että tämä toinenkin aikuinen jakaa saman syvän ilon. Myös tällaisissa positiivissa hetkissä muiden tärkeiden aikuisten puute lapsen ympärillä voi tuntua surulliselta vanhemman näkökulmasta.
Tukiverkot voivat rakentua perheen, ystävien ja läheisten lisäksi myös muita reittejä pitkin. Monen perheen arjessa lapsen elämään kaivataan lisää hyviä aikuisia, jotka kulkisivat lapsen rinnalla elämässä pidemmänkin aikaa. Yksin vanhempana ry:ssä on kahta pitkäkestoista vapaaehtoistoiminnan muotoa: Mieskaverit ja Mummila, joissa vapaaehtoinen tapaa lasta säännöllisesti, ja näin ollen he parhaimmillaan ovat osa koko perheen tukiverkkoa.
Kaverisuhteet tukevat lapsen kasvua ja itsetuntoa
Mieskaveritoiminnassa aikuiset miehet ovat kavereina yhden vanhemman perheiden lapsille, joilla on heikko yhteys isäänsä. Kaveruuksien keskiössä on arkiset asiat ja yhdessä vietetty aika. Vanhemman ja vapaaehtoisen välille tarvitaan luottamusta sekä luonteva yhteistyön väylä, jonka jälkeen vapaaehtoinen ja lapsi pääsevät rakentamaan omaansa. Parhaimmillaan kaveruudet voivat olla hyvinkin merkityksellisiä suhteen kaikille osapuolille. On tärkeää, että lapsen ympärillä on ihmisiä, jotka huomaavat lapsen ainutlaatuisuuden ja tukevat hänen kasvuaan.
Kun kaveriparilla on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, asioita, joita muistella sekä kivoja juttuja, joita tulevaisuudelta odottaa, sitoo se kaveruksia yhteen. Toiminnassa, jossa aikuinen on lasta varten, syntyy tärkeitä ihmissuhteita, joissa lapsi tuntee olevansa arvokas omana itsenään.
“Meillä on ihan hitsin hauskaa aina kun nähdään!” (Lapsen vapaa kommentti vuosittaisessa kyselyssä).
Yksin vanhempana ry
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, Uudenmaan mieskaverit
