Näe hyvä mussa -toiminta vahvistaa lapsen kokemusta omasta arvokkuudestaan ja auttaa tunnistamaan omat vahvuudet. ”Sain olla oma itseni ja hyvät puoleni nähtiin.” Näin koki 91,1 prosenttia Näe hyvä mussa -viikonloppuleireille osallistuneista lapsista palautekyselyssä. Toiminnan lähtökohtana on ajatus siitä, että jokaisella lapsella on oikeus tulla nähdyksi omana itsenään ja saada kuulla, mikä hänessä on hyvää.
Näe hyvä mussa -toiminta on tarkoitettu tuen tarpeessa oleville alakouluikäisille lapsille. Tuen tarve voi liittyä perhetilanteeseen: monia perheitä kuormittavat taloudellinen niukkuus, terveyden pulmat tai jaksamattomuus. Moni toimintaan osallistuva lapsi on kokenut kiusaamista ja yksinäisyyttä.
Viiden leiriviikonlopun aikana sama lapsiryhmä kokoontuu yhteen turvallisten aikuisten kanssa. Rutiinit, myönteinen ja kannustava ilmapiiri sekä onnistumisen kokemukset tukevat lapsen perusturvallisuutta, minäkuvaa ja vuorovaikutus- ja hyvinvointitaitoja.
Leirin taustalla on positiivinen pedagogiikka ja positiivinen psykologia. Tästä näkökulmasta lapsi nähdään aktiivisena toimijana, jolla on luontainen halu oppia, kasvaa ja kehittyä. Arvokkuuden kokemus rakentuu vähitellen vuorovaikutuksessa ja kokemuksissa, joissa lapsi kohdataan kokonaisena ihmisenä.
Minun tunteillani on merkitystä
Ei ole itsestään selvää, että lapsi kokee saavansa olla iloinen, surullinen, innostunut, epävarma tai jännittynyt. Että on lupa näyttää, miltä tuntuu, ilman että tulee leimatuksi.
Näe hyvä mussa -toiminnassa turvallinen ryhmä ja tutut aikuiset luovat tilaa sille, että lapsi voi vähitellen tulla näkyväksi myös tunteineen. Myös aikuinen ohjautuu tarkastelemaan asioita toisista näkökulmista. Entä jos esimerkiksi usein ikävän kaiun saama “huomion hakeminen” nähdäänkin pyrkimyksenä rakentaa yhteyttä toisiin ihmisiin? Miten se muuttaa sitä, miten näemme lapsen ja suhtaudumme tämän pyrkimyksiin?
Pedagogisena tavoitteena on vahvistaa osallistujien kykyä tunnistaa, ymmärtää, ilmaista ja säädellä tunteitaan sekä kohdata itsensä ja muut myötätuntoisesti.
Kun lapsi huomaa, että hänen tunteitaan kuunnellaan ja hänet hyväksytään myös vaikeampina hetkinä, syntyy luottamus siihen, että minä kelpaan tällaisena. Lapsen ei tarvitse ansaita paikkaansa olemalla aina iloinen, taitava tai helppo.
Minä olen arvokas, ja niin ovat muutkin
Näe hyvä mussa -toiminnassa harjoitellaan yhdessä olemista, kaveritaitoja ja ryhmässä toimimista. Lapsi saa kokemuksia siitä, millaista on tulla kuulluksi, ottaa toinen huomioon ja löytää oma paikkansa ryhmässä, johon on turvallista tulla ja jossa on hyvä olla.
Tässä syntyy vastavuoroinen kokemus arvosta: Minä olen tärkeä. Sinä olet tärkeä. Meillä molemmilla on paikka tässä ryhmässä. Lapsen vahvuuksia ei tarvitse verrata toisten vahvuuksiin. Yksi on hyvä kuuntelemaan, toinen rakentamaan, kolmas keksimään hauskoja juttuja ja neljäs rohkaisemaan muita.
Kun erilaiset vahvuudet tulevat näkyviksi, lapsi voi huomata, ettei arvokkuus riipu siitä, kuka on ryhmän paras tai taitavin. Jokaisella on jotain annettavaa.
Konkreettinen tapa lähestyä omia ja toisten vahvuuksia leirillä on ollut vahvuuslasit. Itse tuunatut kehykset silmillään lapsi voi tarkastella itseään pienen etäisyyden päästä leikin kautta. Kysymys kuuluu: jos minulla olisi silmilläni sellaiset superlasit, jotka ilmaisevat vain sitä hyvää mikä minussa jo on, mitä näkisin? Harjoitteesta tulee vuorovaikutteinen ja yhteisöä rakentava, kun hyvänhuomaajat jakavat toisissa näkemäänsä hyvää.
Minä saan näkyä omana itsenäni
Lapsi tarvitsee kokemuksia siitä, että hänen persoonansa saa näkyä. Hänen ajatuksensa, huumorinsa, kiinnostuksenkohteensa, tapansa tehdä asioita ja omat vahvuutensa saavat tulla osaksi yhteistä tekemistä.
Kun ympäristö antaa tilaa erilaisuudelle, lapsi ei joudu jatkuvasti sovittamaan itseään johonkin valmiiseen muottiin. Syntyy kokemus siitä, että minussa on jotain hyvää ja ainutlaatuista. Lapsi voi löytää kauneutta ja iloa pienistä hetkistä.
Jokaiselta leirikerralta lapsi saa kotiin vietävän tähtikortin. Siihen on kiteytetty niitä vahvuuksia, mitkä lapsessa on leireillä tullut näkyväksi, ja mikä hänessä on toisia ilahduttanut. Olemme saaneet ihania palautteita siitä, miten lapsi on teipannut kaikki saamansa tähtikortit sänkynsä viereen tai pyytänyt äitiään lukemaan kortit ääneen syntymäpäivävieraille.
Minä opin jotain uutta itsestäni
Näe hyvä mussa -toiminnassa keskitytään hyvän huomaamiseen, kuten lapsen luonteenvahvuuksiin ja taitoihin. Lapsi oppii itsestään:
- Missä olen hyvä?
- Mistä innostun?
- Milloin olen parhaimmillani?
- Miten toimin yhdessä muiden kanssa?
- Miten selviän vaikeista hetkistä?
Kun lapsi saa toistuvasti myönteistä palautetta ja kokemuksia omasta toimijuudestaan, hänen käsityksensä itsestään voi alkaa muuttua: Minussa on enemmän hyvää kuin olen itse ajatellut.
Lapsi, joka on ajatellut olevansa ”huono saamaan kavereita”, huomaa olevansa hyvä kuuntelija.
Lapsi, joka ajattelee, ettei osaa mitään, huomaa ratkaisevansa tehtävän, jota muut eivät heti keksineet.
Lapsi, joka on tottunut saamaan huomiota lähinnä silloin, kun jokin menee pieleen, huomaa aikuisen pysähtyvän hänen luokseen silloin, kun hän onnistuu.
Minä pystyn
Lapsi tarvitsee todellisia kokemuksia. Kun lapsi osallistuu, kokeilee, onnistuu, epäonnistuu, yrittää uudelleen, auttaa toista ja huomaa omat kykynsä, hän saa tekemisen kautta tietoa itsestään. Toiminnassa toistuvat onnistumisen kokemukset ovat keskeinen osa lapsen myönteisen minäkuvan ja vuorovaikutustaitojen vahvistamista. Lapsi tietää, että hän pystyy ja osaa. Hän uskaltaa yrittää.
Lapselle voi olla mullistavaa huomata, että joku toinen näkee hänessä hyvää. Näe hyvä mussa -toiminnassa ei vain kerrota lapselle, että hänessä on hyvää. Lapselle annetaan myös mahdollisuuksia huomata se itse.
Tavoitteena on kokemus, joka juurtuu syvälle: Minä saan olla minä. Minä kuulun joukkoon. Minussa on hyvää. Minulla on merkitystä. Tästä kertoo myös eräältä lapselta saatu palaute “Täällä on rakastettu olo”.
Näe hyvä mussa-toiminnassa katsomme tulevaisuuteen luottavaisin mielin, sillä voimme aina tukeutua siihen, että se hyvä kasvaa mihin huomiomme kiinnitämme. Leireillä kasvaneet pienet hyvän huomaajat ovat jo matkalla valloittamaan monenlaisia yhteisöjä.
Terhi Ljungkvist toimii Lasten, nuorten ja perheiden toiminnan koordinaattorina ja Sanna Castrén viestintävastaavana Parasta Lapsille ry:ssä.
