Lapsen oikeuksien viikko antaa meille tärkeän muistutuksen: jokaisella lapsella on oikeus arvokkaaseen elämään. Se saattaa kuulostaa itsestään selvältä, sillä tietenkin jokainen lapsi on arvokas. Mutta toteutuuko tämä ajatus todella arjessamme, kohdatessamme lapsia ja tehdessämme yhteiskunnallisia päätöksiä?
Lapsen ihmisarvo ei riipu hänen taustastaan, perheensä taloudellisesta tilanteesta, terveydestään, koulumenestyksestään tai siitä, millaisia mahdollisuuksia uskomme hänellä olevan tulevaisuudessa. Lapsen ei tarvitse olla erityisen lahjakas, ahkera, menestyvä tai hyviä tapoja omaava ollakseen arvokas. Jokainen lapsi on arvokas juuri sellaisena kuin on.
Tämä on tärkeä viesti myös aikana, jolloin yhteiskunnallinen keskustelu on koventunut. Meillä aikuisilla on vastuu siitä, millaisen maailman ja millaista esimerkkiä näytämme lapsille ja nuorille. Se, miten puhumme toisistamme, miten suhtaudumme erilaisuuteen ja miten kohtelemme muita ihmisiä, vaikuttaa myös siihen, miten lapset oppivat näkemään itsensä ja ympäröivän maailman.
Nuorisobarometri 2025 antaa ajastamme pysäyttävän kuvan: 53 prosenttia nuorista kokee, että yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet aiheuttavat heille turvattomuuden tunnetta. Tätä lukua emme voi sivuuttaa. Meidän on kysyttävä itseltämme, millaisen viestin yhteiskuntamme välittää nuorille ja millaisessa ilmapiirissä he kasvavat. Meidän aikuisten vastuulla on rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokainen voi tuntea olevansa hyväksytty ja arvostettu.
Lapsen kokemus omasta arvostaan syntyy usein pienissä, arkisissa hetkissä. Kun aikuinen pysähtyy kuuntelemaan ja ottaa lapsen kysymykset vakavasti. Kun jokainen lapsi hyväksytään omana yksilönään ja hän saa tuntea kuuluvansa yhteisöön.
Koululla ja varhaiskasvatuksella on tässä erityisen tärkeä rooli. Sivistystoimen tehtävänä ei pidä olla ainoastaan tiedon ja taitojen välittäminen, vaan myös sellaisten ympäristöjen luominen, joissa jokainen lapsi saa kasvaa, oppia ja kokea onnistumisia. Hyvässä koulussa lapsi ei ole vain yksi oppilas muiden joukossa, vaan yksilö, jonka ajatuksilla, kokemuksilla ja mielipiteillä on merkitystä.
Kohtaaminen opettajan tai kasvattajan kanssa voi jäädä lapsen mieleen vuosiksi. Joskus yksi kannustava sana voi vahvistaa lapsen uskoa omiin kykyihinsä. Vastaavasti ulkopuolisuuden tai vähättelyn kokemus voi jättää syviä jälkiä. Siksi on niin tärkeää, että jokainen lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi.
Lasten itseisarvon kunnioittaminen tarkoittaa myös sitä, että heitä kuunnellaan, kun tehdään heitä koskevia päätöksiä. Lapset eivät ole vain päätöksenteon kohteita. He ovat täysiarvoisia yhteiskunnan jäseniä, tässä ja nyt. Meidän aikuisten tehtävänä on luoda heille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa sekä ennen kaikkea ottaa heidän näkemyksensä vakavasti – myös silloin, kun ne haastavat omat käsityksemme.
Tämä koskee myös poliittista päätöksentekoa. Lasten oikeudet eivät saa jäädä juhlapuheisiin, vaan niiden on näyttävä lainsäädännössä, palveluissa, koulutuksessa ja resurssien kohdentamisessa. Meidän on arvioitava päätöksiämme myös sen perusteella, millaisia vaikutuksia niillä on lasten ja nuorten elämään, niin tässä hetkessä kuin tulevaisuudessa.
Perheen taloudellisen tilanteen ei pitäisi ratkaista lapsen mahdollisuuksia hyvään lapsuuteen. Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus harrastaa, oppia uutta, saada tukea silloin kun sitä tarvitsee ja unelmoida tulevaisuudesta.
Lapsen oikeuksien viikko muistuttaa meitä siitä, että arvostus ei ole vain sitä, mitä sanomme, vaan ennen kaikkea sitä, mitä teemme.
Ehkä tärkein kysymys, jonka voimme tällä viikolla esittää itsellemme, on tämä: saako jokainen kohtaamamme lapsi tuntea olevansa tärkeä? Saako hän kokea, että hänen mielipiteillään on merkitystä, että hän kuuluu yhteisöön ja että hänellä on oikeus olla oma itsensä?
Jokaisen lapsen pitäisi voida vastata näihin kysymyksiin kyllä.
Lapsuus on ainutlaatuinen ja arvokas elämänvaihe itsessään. Meidän tehtävämme on varmistaa, että jokainen lapsi saa elää tuntien olevansa arvokas.
Sillä jokainen lapsi on arvokas. Juuri nyt, tänään.
Opetusministeri, RKP:n puheenjohtaja