Kaiken kasvamisen ja oppimisen pohjalla on kokemus siitä, että on hyväksytty omana itsenään, voi kokea olevansa turvassa ja tuntee kuuluvansa johonkin. Jotta lapsi voisi oppia, tulee hänen voida kokea itsensä merkitykselliseksi ihmiseksi, jonka arvon muut ihmiset tunnistavat ja ilmaisevat vailla ehtoja.

”Toisen ihmisen arvostava ja hyväksyvä näkeminen on ravintoa, jota tarvitsemme elääksemme. Se auttaa meitä ymmärtämään ja rakastamaan itseämme ja toisiamme, yrittämään uusia asioita ja jaksamaan vaikeuksien kohdatessa.” (Tölli, 2023)

Jokaisen lapsen tulisi saada kuulla olevansa riittävän hyvä ja rakas sekä saada mahdollisuuksia löytää omat kiinnostuksen kohteensa ja huomata lahjakkuutensa. Tämän mahdollistamiseksi tarvitaan jokaisen aikuisen panosta – tehtävänämme on sekä tarjota lapsille mahdollisuuksia kokeilla, ihmetellä ja olla utelias, että kannustaa heitä unelmoimaan omia unelmiaan paineiden kasaamisen, vaatimusten ja jatkuvan kilpailuasetelman ruokkimisen sijaan (vrt. Uusikylä, 2021).

Kasvu hyväksi ihmiseksi tapahtuu aikuisen mallin kautta

Sydämen sivistyksen opettaminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan.  Meidän tulee olla mahdollistamassa ja tukemassa lapsen kasvua hyväksi ihmiseksi. Siinä me aikuiset tarvitsemme monia taitoja, joita hyödyntää jokapäiväisessä elämässämme. Samalla opetamme omalla mallillamme taitoja lapsillemme. Näitä tärkeitä taitoja ovat esimerkiksi toisten huomioon ottaminen, kyky käsitellä ristiriitoja, eettisyys, reiluus, kyky iloita itsen ja muiden puolesta, hyvän tekeminen ja usko omaan kyvykkyyteen. Nämä taidot tarjoavat meille mahdollisuuden kokea yhteenkuuluvuutta ja lisätä yksilön autonomiaa.

Kun lapsi saa kokeilla uusia asioita ja hänestä ollaan kiinnostuneita, reflektio- ja empatiataidot kasvavat. Hän voi myös oppia tunnistamaan vahvuuksiaan ja löytää asioita, joissa hän on erityisen hyvä sekä alkaa ymmärtää omaa merkityksellisyyttään.

Oppiminen on joukkuelaji

Lapset tarvitsevat kauneuden äärelle pysähtymistä ja sen osoittamista. Lapset tarvitsevat arvopohdintaa läpi elämänsä sekä aikuisia malliksi siitä, miten pyrkiä elämään arvojaan todeksi. Tarvitaan taitoja keskustella, kykyä kuunnella muita ja halua yrittää ymmärtää eriävääkin ajatusta ja sitä, mistä toisen mielipide kumpuaa. Rohkeutta ymmärtää, ettei erilaisuus ole uhka. Näiden taitojen oppimiseksi tarvitaan dialogia, aikaa ja läsnäytyvää yhteyttä.

Tarvitaan tarinoita, kuvittelua, toiveikkuutta ja unelmia suorittamisen sijaan. Toiveikkuus ja unelmointi nimittäin vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta, tukevat mielenhyvinvointia ja vaikuttavat käyttäytymiseen (esim. Kalland, 2023).  Kun on jotain positiivista, mitä odottaa ja voi luottaa, että se toteutuu, syntyy positiivista pöhinää.

Frank Martela totesi eräällä luennollaan jotakin hyvin tärkeää:
”Sillä millainen joukkue ympärillämme on, vaikuttaa paljon siihen, mihin voi päästä. Jos kukaan ei syötä, ei voi tehdä maalia.”

Jotta lapsella olisi todellinen mahdollisuus oppia, tarvitsee hän ympärilleen hyvän joukkueen: toiveikkaat aikuiset kasvattavat toiveikkaita lapsia, lempeät katseet muuttavat maailmaa eikä koskaan pitäisi unohtaa, että jokaisen lapsen elämällä on tarkoitus.


Lähteet:

Kalland, Mirjam. 2023. Toivon pedagogiikka lapsen tulevaisuususkon rakentajana. Puheenvuoro seminaarissa Lapsen ja nuoren hyvä tulevaisuus. MLL.

Martela, Frank. 2023. Arvokas elämä – Miten tukea nuoren merkityksellisen elämän kokemusta? Puheenvuoro seminaarissa Lapsen ja nuoren hyvä tulevaisuus. MLL.

Tölli, Pekka. 20023. Minä näen sinut. Arvostuksen psykologiaa. Tammi.

Uusikylä, Kari. 2021. Emeritusprofessori Kari Uusikylä kritisoi kilpailuyhteiskuntaa: “Ei ole tervettä, jos koko ajan pitää olla jotain enemmän kuin muut” (yle.fi)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *