”Kuulua” on mainio verbi. Se voi tarkoittaa äänen kuulumista tai joukkoon kuulumista – ja vammaisten lasten oikeuksien valossa ne liittyvät itse asiassa hyvinkin tiiviisti yhteen.
Lapsen oikeuksien sopimuksessa (artikla 23) sanotaan, että vammaisen lapsen pitäisi saada elää oloissa, jotka helpottavat hänen aktiivista osallistumistaan yhteisönsä toimintaan. YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa (9/2006) on vielä tarkennettu, että kaikkien toimien, joita tehdään vammaisten lasten oikeuksien toteuttamiseksi, pitäisi tähdätä vammaisten lasten mahdollisimman täydelliseen osallisuuteen yhteiskunnassa.
Osallisuus sisältää mahdollisuuden osallistua, kuulua joukkoon ja vaikuttaa omiin ja yhteisönsä asioihin. Jotta se olisi mahdollista vammaisille lapsille, heidän ääntään täytyisi kuunnella niin yhteiskunnan asioista päätettäessä kuin arjen vuorovaikutustilanteissakin.
Äänellä en tarkoita tässä pelkästään puhetta, vaan lapsen omaa näkökulmaa, johon on mahdollista tutustua myös silloin, kun lapsi kommunikoi muuten kuin puhumalla (tästä aiheesta voit lukea lisää väitöskirjatutkimuksestani). Suomen lainsäädäntöön kuuluva YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista sanoo, että vammaisilla lapsilla on vieläpä oikeus saada tarvitsemaansa apua tämän oikeuden toteuttamiseksi.
Lasten ääni kuuluviin arjessa
Miten kaikkien lasten ääni sitten voisi kuulua? Se on jokaisen aikuisen vastuulla. Vanhempien pitäisi jo lastenhuoltolainkin mukaan kuunnella lapsia heitä koskevissa asioissa, eikä se tarkoita vain isoja päätöksiä, vaan arkisiakin asioita. Lasten kanssa varhaiskasvatuksessa, koulussa, sotealalla ja muualla työskentelevien ammattilaisten pitäisi kuunnella lapsia niin jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa kuin silloin, kun toiminnan rakenteita ja sisältöjä suunnitellaan – ja heidän esihenkilöidensä pitäisi tämä mahdollistaa. Ja kaikkia kohtaamisalojen ammattilaisia kouluttavien pitäisi osata näitä taitoja opettaa.
Ja sitten sinun, minun ja jokaisen täysi-ikäisen pitäisi äänestää sellaisia päättäjiä, jotka pitävät myös heikommassa asemassa olevien puolta.
Lapsinäkökulma ja moninaisuus vahvuutena
Yhteiskunnan toiminta pitäisi suunnitella kaikilla tasoillaan sellaiseksi, että kaikkien on helppo osallistua – eikä vain heidän, jotka liikkuvat, kommunikoivat, aistivat ja hahmottavat enemmistön tapaan. Esteettömyys ja saavutettavuus eivät tarkoita vain pyörätuoliramppeja, vaan tarvitaan myös asenne-esteettömyyttä, joka perustuu ihmisten moninaisuuden arvostamiseen.
Tarvitsemme siis sellaisia päättäjiä, jotka ymmärtävät, että yhteiskunta on vahva silloin, kun moninaisuutta pidetään rikkautena ja kaikista huolehditaan. On nimittäin niin, että kun vammaisten lasten oikeus kuulua toteutuu, me aikuiset saamme kuulla ja ymmärtää asioita, joita emme muuten voisi tavoittaa. Jokaisella lapsella on oma ainutlaatuinen näkökulmansa, jota ei ole kellään muulla. Lapsella on oikeus saada näkökulmansa kuuluviin – ja meille sen kuunteleminen on etuoikeus!
- Lapsen oikeuksien viestinnän vuositeema 2025 on lapsen oikeus kuulua. Lue lisää teemasta.