Lapsiasiavaltuutettu tapasi kevätlukukaudella eri-ikäisiä lapsia ja nuoria eri puolilla Suomea ja keskusteli heidän kanssaan rahasta ja taloudesta. Lapset ja nuoret lähettivät terveisiä myös päättäjille.
“Miten voitte kutsua tätä valtiota onnelliseksi ja demokraattiseksi, jos annatte rikkaiden rikastua ja köyhien köyhtyä?”
Näin suorasanaisesti oululainen yläkoululainen kuvasi tuntojaan tammikuussa, kun pyysimme nuorilta terveisiä päättäjille. Kommentti kiteytti laajemman kokemuksen, joka nousi esiin nuorten tapaamisissa eri puolilla Suomea. Monien nuorten puheessa toistuivat turhautuminen ja epäoikeudenmukaisuuden tunne erityisesti suhteessa eriarvoisuutta lisäävään politiikkaan. Nuoren kysymys ei koske vain talouspolitiikkaa. Sen taustalla on kokemus siitä, että yhteiskunnan tulisi tunnistaa jokaisen lapsen ja nuoren yhtäläinen ihmisarvo. Kun hyvinvointierot kasvavat, osa lapsista ja nuorista voi kokea olevansa vähemmän arvostettuja tai tärkeinä pidettyjä kuin toiset.
Yksi nuori sanoitti arjen vaikeutta kouriintuntuvasti: “On haastavaa elää ilman rahaa.”
Raha määrittää arkea ja mahdollisuuksia
Tapaamisissa keskustelimme nuorten kanssa rahasta ja taloudesta. Nuorille raha on konkreettinen edellytys elämälle: ilman rahaa ei pärjää. Nuoret myös tunnistivat, että raha vaikuttaa ihmisen elämänkulkuun, joko mahdollisuuksia avaten tai niitä sulkien.
Erityisen tärkeä havainto nuorilta oli se, ettei köyhyys ole lasten oma syy. “Ei se tavallaan oo ikinä niitten lasten syy, mihin perheeseen syntyy”, eräs nuori totesi. Tämä kertoo nuorten vahvasta oikeudentajusta. He ymmärtävät, että lähtökohdat eivät ole kaikille samat.
Vaikka emme erikseen pyytäneet henkilökohtaisia kokemuksia, moni halusi kertoa, miltä köyhyys tuntuu. Kuvaukset olivat pysäyttäviä. Köyhyys tuntuu häpeänä, ulkopuolisuutena ja jatkuvana huolena siitä, riittävätkö rahat ruokaan tai laskuihin. Joillekin se tarkoittaa jopa nälkäisenä nukkumaan menemistä.
Nuorten puheessa rahan puute on siis elettyä todellisuutta, joka voi horjuttaa turvallisuuden tunnetta ja uskoa omaan tulevaisuuteen.
Raha ja valta kulkevat käsi kädessä
Nuoret näkivät rahan myös vallan välineenä. He kokivat, että raha asettaa ihmiset eri asemaan. Se vaikuttaa siihen, mihin voi osallistua, miltä elämä näyttää ja millaisena tulevaisuus hahmottuu.
“Raha saattaa ihmisiä eri arvoihin”, eräs nuori totesi. Toinen nosti esiin huolen vallan kasautumisesta: “liika valta tietyillä ihmisillä, jos on niin paljon rahaa”.
Taustalla on kokemus siitä, ettei yhteiskunnallinen vaikutusvalta jakaudu tasaisesti. Tämä nuorten kokemus on syytä ottaa vakavasti. Jos nuoret kokevat, että raha määrittää mahdollisuudet vaikuttaa, se voi pahimmillaan heikentää luottamusta demokraattiseen päätöksentekoon.
Keskusteluissa tämä näkyi myös nuorten näkemyksissä, kun heiltä kysyttiin, mistä yhteiskunnassa voisi säästää. Moni ehdotti leikkauksia päättäjien ja poliitikkojen palkkoihin.
Kritiikin rinnalla vahva toive paremmasta
Nuorten viesti oli myös rakentava. Heillä on selkeä käsitys siitä, mitä pitäisi tehdä eriarvoisuuden vähentämiseksi.
Nuoret korostivat erityisesti kahta asiaa: tukea vähävaraisille perheille tulisi lisätä, ja lapsille sekä nuorille tärkeisiin palveluihin pitäisi panostaa enemmän. Näitä ovat esimerkiksi koulutus, terveydenhuolto ja harrastusmahdollisuudet.
Päättäjille nuoret halusivat viestittää, että lapsilta ja nuorilta ei saa leikata. “Nuoriin [tulisi] panostaa enemmän, ku nuoret on kuitenki tulevaisuus”, eräs nuori kiteytti.
Lopulta nuorten toive on varsin kohtuullinen. He toivovat mahdollisuutta elää turvallista arkea, jossa perusasiat ovat kunnossa, omia unelmia voi tavoitella ja tulevaisuus tuntuu avoimelta eikä ahdistavalta. Toiveen taustalla on myös odotus siitä, että jokainen lapsi ja nuori nähdään arvokkaana omana itsenään ja että häntä kohdellaan arvostavasti riippumatta hänen taustastaan, elämäntilanteestaan tai perheensä tulotasosta.
Pystymmekö yhteiskuntana vastaamaan tähän?
Erikoistutkija
Lapsiasiavaltuutetun toimisto
